Pieni punainen tupa

Nyt on möksä katsastettu ja me niiin halutaan se. Päätös vaan on nyt vuokranantajan käsissä. Edellinen vuokralainen, joka meille mökkiä näytti, lupasi suositella meitä. Nyt vaan sopii toivoa, että ollaan myös vuokranantajan mieleinen vaihtoehto.

Mökki sinällään ei ole suuren suuri, kohtuu kokoinen tupa, pieni kammari, sisä kylppäri vessanpöntöllä. Talviasuttava. Tuvassa on iso iänkaiken vanaha leivinuuni, joka lämmetessään lämmittää koko mökin. Eteinen on iso, mikä sinänsä on plussaa aatellen meidänkin kenkämäärää. Kammariin saa just passelisti kaks kerrossänkyä ja tupaan sopii neljän hengen pöytä tuoleineen ja vuodesohva. Pihassa on aitta, jonka pystyy pienellä vaivalla laittamaan isojen poikien makuutilaksi. Pihalla on lisäksi puusauna mallia vanha, kuitenkin tosi kookas että koko meitin sakki sopis kerralla saunomaan. Lisäksi pihasta löytyy varasto/puuliiteri/huussirakennus. Varaston puolella on pieni ikkuna ja siitäkin sais tarpeen vaatiessa vaikka vierasmajan.
Piha itessään on lähes täysin hoitamaton, nurmikko on kuin viidakko. Tästäkin sais pienellä vaivannäöllä mukavan tilan oleiluun. Pihassa oli pari jotain korkeempaa pusikkoo ja sit tunnistin tuvan edestä Norjanangervon. Sille angervolle tosin pitäis näyttää pensasleikkuria. Saishan sinne parit kukkapenkit ja vaikka pari penkkiä mansikkaa. Minä kun olen tunnetusti oikee viherpeukalo. Tässä kohtaa tulee varmaan monelta vähän hymähtelyä. Koirille saa tarhan ihan metän reunaan, joten varjopaikatkin on taattu. Ja mikä parasta, metälle pääsis ihan kotnurkilta.

Nyt vaan toivoa sopii että meillä kerrankin kävisi tuuri. Meidän eduksi olis ainakin se että ollaan valmiita tekemään remppaa ihan omalla kustannuksella.