Mopokolari

Ajoin eilen illalla elämäni ensimmäisen kolarin ja vielä mopopojan kanssa.
Tilannehan meni näin. Ajoin Kuopion keskustassa kaksikaistaista yksisuuntaista katua vasemman puoleisella kaistalla. Pysähdyin liikennevaloihin tarkoituksenani jatkaa kaistaani eteenpäin. Vieressäni oikealla seisoi kaksin kappalein mopopoikia. Valot vaihtuivat ja läksin liikkeelle, joutuen tekemään äkkijarrutuksen. Pojat päättivätkin kääntyä oikean puoleiselta kaistalta vasemmalle ja suoraan auton kylkeen. Vauhtia tilanteessa oli maksimissaan 10 km/h, joten poika törmäsi matkustajan puoleiseen etuoveen ja siitä vastaikkaiselle puolelle pyllylleen. Poika nousi heti jaloilleen ja ajoi pyöränsä tien sivuun. Itse ajoin auton tienviereen ja kädet täristen soitin 112:seen. Puhelun jälkeen jäätiin oottelemaan poliisia ja varmuuden vuoksi lähetettyä ambulanssia.
Odotteluaikana juttelin poikien kanssa ja äidillinen puoli vei voiton järkytyksestä. Poika säikähti ihan tosissaan ja reppana mietti saakohan hän isotkin sakot, joutuukohan sitä käymään polliisilaitoksella, onkohan meidän auton korjaus kallista... Pojalla kun ei oikeen ole rahaa ja Amiskakin alkais torstaina. Kerroin että yleensähän nämä hommat menee vakuutusyhtiöiden piikkiin, eikä laitoksellekkaan tarvitse lähteä, sakothan siitä kyllä varmaan kirjoitetaan. Kävihän se pojalla mielessä sekin, mitähän ne vanhemmat sanoo. Tuumasin vaan pojalle, että saattaahan ne vanhemmat olla vihaisia, mutta eiköhän päällimmäisenä kuitenkin ole helpotus siitä ettei kolarissa käynyt tuon pahemmin.
Ensin paikalle tuli lanssi ja melkein heti perään polliisit.
Ensitöikseen polliisit puhallutti meidät. On se kuulkaa jännä tunne, vaikka olet ihan varma ettei viisari värähdä, niin puhallushetkellä kuitenkin mahanpohjassa pyörähtää ja mielessä välähtää entä jos kuitenkin... No nollathan sieltä tuli, sekä minulle että pojalle. Lanssisetän jututuksen jälkeen pojan todettiin olevan fyysisesti täysin kunnossa, mieli vain oli vähän järkkynyt. Polliisien kanssa jutusteltiin syyllisestä, epäselvyyttä ei tässä asiassa ollut. Mopopoikakin tunnusti heti ajaneensa väärin. Pojat oli ensimmäistä kertaa elämässään ajelemassa isossa kaupungissa. Olivat pärtsäilleet Suonenjoelta kaapunnin humuun viimeisinä lomapäivinä. Minä pääsin jatkamaan matkaa ja pojalle jäätiin kirjoittamaan pientä sakkoa.
Aineellisetkin vahingot jäivät melko vähäisiksi. Meidän auton matkustajan puolen etuikkunaan osui mopon kytkinkahva, tehden ikkunaan parin millin syvyisen naarmun, matkustajanpuolen sivupeiliin tuli naarmuja, oveen ja lokariin tuli pari lommoa ja naarmuja. Moposta katkesi kytkinkahva ja katteisiin tuli naarmuja. Tästä selvittiin siis suurella säikähdyksellä.
Iltasilla soitti mopopojan järkyttynyt äiti. Polliisit soittivat pojan kotiin jo kolaripaikalta. Äiti oli vielä illallakin melko järkyttynyt ja toisteli useampaan kertaan että onneksi ei käynyt tuon pahemmin. Puhelun aikana selvisi sekin että äiti oli poikien lähtiessä kaapuntiin kieltänyt menemästä ajelemaan keskustaan. Korvaushommat saatiin myöskin samalla selvitettyä.

Ehkäpä tästä pojasta tulee tämän tapauksen jälkeen tarkkaavaisempi ja parempi kuljettaja. Ja minä ajelen varmasti tarkkaavaisemmin jos likellä on poikia mopoineen.

Piti korjata jäkikäteen tekstiä, ilmeisesti aamukohme ja illan järkytys tekivät tepposet. Elikkä auton vahingot tulivat tietenkin matkustajan puolelle eikä kuskin niinkuin ensin olin kirjoittanut =)