Nyt se potkas

Onni nimittäin. Nää muuttas maalle, jos kaikki menee hyvin niin jo tulevana viikonloppuna. Ja jos ei mene ihan niin hyvin niin kuunvaihteessa.

Synttärihumua

Koulut alkoi. Ja Atella ja Linnealla oli synttärit. Atte täytti 7 samana päivänä kun koulut alkoi. Pientä koululaista jännitti, äitiä tosin tais jännittää enemmän. Koulunpihassa ei enää ollutkaan niin kauhee jännitys, löytyi heti vanhat kaverit ja velipoikakin oli odottamassa koulutaipaleen alkua. Koulupäivän jälkeen tärkein kerrottava oli se että sai olla Joonaksen kanssa välkällä =)




Seuraavana päivänä tuli jo kirjojakin, Aapinen ja matikkaa.

Synttäreitä juhlittiin tänä viikonloppuna porukalla ja parin viikon päästä on sitten luvassa lauantaina ensin Aten kaverit ja sunnuntaina Linnean. Tässäpä kuvia juhlista.




Aten kakku oli mansikkavanilja täytteellä


Linnealla puolestaan oli mustikkavaniljaa







Siitä mökistä, ei saatu sitä. Alkuun harmitti, mutta nyt jo pää pystyssä kohti uusia seikkailuja. Tyttöjen huoneen sisustus on hyvällä mallilla, siitä tuonnenpana kuhan saa ensin valmista.

Mopokolari

Ajoin eilen illalla elämäni ensimmäisen kolarin ja vielä mopopojan kanssa.
Tilannehan meni näin. Ajoin Kuopion keskustassa kaksikaistaista yksisuuntaista katua vasemman puoleisella kaistalla. Pysähdyin liikennevaloihin tarkoituksenani jatkaa kaistaani eteenpäin. Vieressäni oikealla seisoi kaksin kappalein mopopoikia. Valot vaihtuivat ja läksin liikkeelle, joutuen tekemään äkkijarrutuksen. Pojat päättivätkin kääntyä oikean puoleiselta kaistalta vasemmalle ja suoraan auton kylkeen. Vauhtia tilanteessa oli maksimissaan 10 km/h, joten poika törmäsi matkustajan puoleiseen etuoveen ja siitä vastaikkaiselle puolelle pyllylleen. Poika nousi heti jaloilleen ja ajoi pyöränsä tien sivuun. Itse ajoin auton tienviereen ja kädet täristen soitin 112:seen. Puhelun jälkeen jäätiin oottelemaan poliisia ja varmuuden vuoksi lähetettyä ambulanssia.
Odotteluaikana juttelin poikien kanssa ja äidillinen puoli vei voiton järkytyksestä. Poika säikähti ihan tosissaan ja reppana mietti saakohan hän isotkin sakot, joutuukohan sitä käymään polliisilaitoksella, onkohan meidän auton korjaus kallista... Pojalla kun ei oikeen ole rahaa ja Amiskakin alkais torstaina. Kerroin että yleensähän nämä hommat menee vakuutusyhtiöiden piikkiin, eikä laitoksellekkaan tarvitse lähteä, sakothan siitä kyllä varmaan kirjoitetaan. Kävihän se pojalla mielessä sekin, mitähän ne vanhemmat sanoo. Tuumasin vaan pojalle, että saattaahan ne vanhemmat olla vihaisia, mutta eiköhän päällimmäisenä kuitenkin ole helpotus siitä ettei kolarissa käynyt tuon pahemmin.
Ensin paikalle tuli lanssi ja melkein heti perään polliisit.
Ensitöikseen polliisit puhallutti meidät. On se kuulkaa jännä tunne, vaikka olet ihan varma ettei viisari värähdä, niin puhallushetkellä kuitenkin mahanpohjassa pyörähtää ja mielessä välähtää entä jos kuitenkin... No nollathan sieltä tuli, sekä minulle että pojalle. Lanssisetän jututuksen jälkeen pojan todettiin olevan fyysisesti täysin kunnossa, mieli vain oli vähän järkkynyt. Polliisien kanssa jutusteltiin syyllisestä, epäselvyyttä ei tässä asiassa ollut. Mopopoikakin tunnusti heti ajaneensa väärin. Pojat oli ensimmäistä kertaa elämässään ajelemassa isossa kaupungissa. Olivat pärtsäilleet Suonenjoelta kaapunnin humuun viimeisinä lomapäivinä. Minä pääsin jatkamaan matkaa ja pojalle jäätiin kirjoittamaan pientä sakkoa.
Aineellisetkin vahingot jäivät melko vähäisiksi. Meidän auton matkustajan puolen etuikkunaan osui mopon kytkinkahva, tehden ikkunaan parin millin syvyisen naarmun, matkustajanpuolen sivupeiliin tuli naarmuja, oveen ja lokariin tuli pari lommoa ja naarmuja. Moposta katkesi kytkinkahva ja katteisiin tuli naarmuja. Tästä selvittiin siis suurella säikähdyksellä.
Iltasilla soitti mopopojan järkyttynyt äiti. Polliisit soittivat pojan kotiin jo kolaripaikalta. Äiti oli vielä illallakin melko järkyttynyt ja toisteli useampaan kertaan että onneksi ei käynyt tuon pahemmin. Puhelun aikana selvisi sekin että äiti oli poikien lähtiessä kaapuntiin kieltänyt menemästä ajelemaan keskustaan. Korvaushommat saatiin myöskin samalla selvitettyä.

Ehkäpä tästä pojasta tulee tämän tapauksen jälkeen tarkkaavaisempi ja parempi kuljettaja. Ja minä ajelen varmasti tarkkaavaisemmin jos likellä on poikia mopoineen.

Piti korjata jäkikäteen tekstiä, ilmeisesti aamukohme ja illan järkytys tekivät tepposet. Elikkä auton vahingot tulivat tietenkin matkustajan puolelle eikä kuskin niinkuin ensin olin kirjoittanut =)

Työminä

Arvaukset oli hyviä, vaan kaikki män mehtään =)
Peruskoulun jälkeen hain ja pääsin lukemaan lähihoitajaksi. Olin vain aivan liian nuori niinkin vaativaan ammattiin ja lopetin koulun kesken. Tämän jälkeen lähdin opiskelemaan hitsausta. Jätin senkin koulun kesken ja aloitin ravintola-alan työt. Hitsaushommia tein kuitenkin sivutyönäni ex-mieheni yrityksessä 4 vuoden ajan. Ravintolatöitä jatkoin Aten 1-vuotissynttäreihin asti. Tässä välissä olin töissä myös S-Marketissa, jossa työskentelin melkein joka tehtävässä mitä vähittäistavaraliikkeessä on. Myöhemminkin tein keikkaluontoisena hommia samaisessa S-Marketissa kassantätinä.
Aten täytettyä vuoden aloitin hommat Tiimarissa. Tätä työtä tein kunnes Linnea ilmoitteli tulostaan. Senpä jälkeen olenkin ollut kotiäitinä.

Nyt minulla olisi 3 vuotta aikaa pähkäillä mikä olisi se lopullinen ammatti ja työ mitä haluaisin tehdä. Ravintolahommat ovat mielenkiintoisia ja työ vaihtelevaa. Työajat vaan on ihan pyllystä. Kaupallinenala kiehtoo edelleen, joten voipi olla että sinne tieni vie. Sen tiedän ettei hoiva-ala ole minua varten.

Mikä minä olen?

Tää piti kopsata Dibsukalta . Dibsukan blogi on muuten vierailun arvoinen paikka, ihania sisustusjuttuja ja tyttöjen vaateherkkuja....

Tämä ei sinänsä ollut haaste, mutta sen verran hauska kuitenkin että haluan arvuutella sitä. Ja kun tämä odottavan aika on piiiitkä. Mökkiasia ratkennee alkuviikosta, uuden vuokralaisen kun vissiin pitäisi kirjoittaa paperit möksästä viimestään 15. päivä.

Tää juttuhan menee siis näin: Te rakkaat lukijani ja vierailijat arvailette minkä alan ammattilainen minä olen pelkän kirjoittamani tekstin perusteella. En muista lienenkö jossakin vaiheessa maininnut työurastani. Minkälaisen kuvan olen siis antanut työminästäni? Vai onko minulla työminää ollenkaan?

Pieni punainen tupa

Nyt on möksä katsastettu ja me niiin halutaan se. Päätös vaan on nyt vuokranantajan käsissä. Edellinen vuokralainen, joka meille mökkiä näytti, lupasi suositella meitä. Nyt vaan sopii toivoa, että ollaan myös vuokranantajan mieleinen vaihtoehto.

Mökki sinällään ei ole suuren suuri, kohtuu kokoinen tupa, pieni kammari, sisä kylppäri vessanpöntöllä. Talviasuttava. Tuvassa on iso iänkaiken vanaha leivinuuni, joka lämmetessään lämmittää koko mökin. Eteinen on iso, mikä sinänsä on plussaa aatellen meidänkin kenkämäärää. Kammariin saa just passelisti kaks kerrossänkyä ja tupaan sopii neljän hengen pöytä tuoleineen ja vuodesohva. Pihassa on aitta, jonka pystyy pienellä vaivalla laittamaan isojen poikien makuutilaksi. Pihalla on lisäksi puusauna mallia vanha, kuitenkin tosi kookas että koko meitin sakki sopis kerralla saunomaan. Lisäksi pihasta löytyy varasto/puuliiteri/huussirakennus. Varaston puolella on pieni ikkuna ja siitäkin sais tarpeen vaatiessa vaikka vierasmajan.
Piha itessään on lähes täysin hoitamaton, nurmikko on kuin viidakko. Tästäkin sais pienellä vaivannäöllä mukavan tilan oleiluun. Pihassa oli pari jotain korkeempaa pusikkoo ja sit tunnistin tuvan edestä Norjanangervon. Sille angervolle tosin pitäis näyttää pensasleikkuria. Saishan sinne parit kukkapenkit ja vaikka pari penkkiä mansikkaa. Minä kun olen tunnetusti oikee viherpeukalo. Tässä kohtaa tulee varmaan monelta vähän hymähtelyä. Koirille saa tarhan ihan metän reunaan, joten varjopaikatkin on taattu. Ja mikä parasta, metälle pääsis ihan kotnurkilta.

Nyt vaan toivoa sopii että meillä kerrankin kävisi tuuri. Meidän eduksi olis ainakin se että ollaan valmiita tekemään remppaa ihan omalla kustannuksella.

Punainen tupa ja perunamaa

No ainakin se punainen tupa löytyy, mutta perunamaasta en niin tiiä. Huomenna aamusta lähetään kahtomaan pienen pientä mökkiä tästä Kuopion likeltä. Vuokra ei olis päätä huimaava ja piha on ISO. Potentiaalia löytyis, ainakin kuvien perusteella. Huomennahan sitä olis sit viisaampi. Nyt ei sit oo kyse talosta, johon voitais muuttaa kokonaan. Lähinnä tää nyt olis se lomakoti. Jännittää niin ettei meinaa pöksyissään pysyä. Joko se nyt tärppäis meidän kohdalla....

Tää palaa sit astialle, kun on ensin käyny tutkimassa torppaa!!!