Ja tästä se alkaa, pienen pojan suuri retki... Korkeelta näkee kauas. Jännitystä havaittavissa mellevän hymyn takana.
Ensin lähtötarkastukset parkissa
Sitten nokka kohden suurta seikkailua
Perävalot Kuopion motarilla
Ramppi kohti määränpäätä
Parit liikenneympyrät ennen päätepysäkkiä.
Retken lopusta en ehtinytkään ottaa kuvaa. Ikkällä oli jo kiire lastaamaan autoa ja sen jälkeen suunta Vantaalle.
Myö ruetaan iltahommiin ja iltapalaks maistellaan omenapiirakkaa.
5 kommenttia:
Huigeeta!
Joskus 18-kesäisenä liftailtiin rekoilla pitkin ja poikin ja oli se isommastakin lapsesta aika huigeeta istuu niin korkeella!
Oi wow, on siinä ollut jännitystä ja vauhdin hurmaa! :-)
Wau, tuo oli taatusti päivän kohokohta;-)
Kiva kuulla teistä taas, voikaahan hyvin!
Wau! Kyllä kelpaa pikkumiehen, taitaa Ikkä olla suuri sankari ja esikuva!?
Mari A: Sen jälkeen on hommat tiukentunu, ei kuulemma saa ottaa liftareita kyytiin =) Vielä kun tuonne piäsis itekkiin mukkaan.
Jassu: Jännitystä ainakin =)
Aamunkukka: Illalla ei muusta puhuttukaan. Ja kun Aatu on ihan räkänen ja nukkuminen hankalaa, niin pitihän siitä keskustella myös yöllä.
Kikka: Kyllä se Ikkä taitaa olla maaliman paras. Ja sit ku vielä isi laittaa piipaa-takin (heijastintakki) päälle, niin jo on pienen pojan naama kirkkaana =)
Lähetä kommentti