Siis ihan hullun hommaa. Ensin puettiin kolme isointa,vain Aatulle tuplakerros. Sitten kolmet sukset sauvoinen alakertaan. Takaisin ylös ja Atte ja Linnea jo alas. Veetulle ja itelle vaatteet päälle. Sitten molemmat pikku pojat kainaloon ja alas. Aatu pihalle ja Veetun kanssa hakemaan vaunut vaunuvarastosta ja pihalle. Ihan tälleen sivuhuomautuksena. Mehän siis asumme ylimmässä,kolmannessa kerroksessa ja vaunuvarasto on kellarissa,vielä yksi kerros alaspäin.
Meidän pihaa ei oltu aurattu ja lunta oli satanut "vain" puoleen sääreen. Onneksi meiltä pääsee kiertämään naapuripihaan suoraan tuosta ovelta,niin ei tarvinnut repiä tuplia ylös tuota meidän pihan mäkeä. Mäki se on naapurissakin,mutta todella loiva sellainen. Kävelytiet oli onneksi aurattu,mutta sinne asti pääseminen olikin työn ja tuskan takana. Hiki valui jo ennen kuin ensimmäinen 200 metriä oli taivalta taitettu. Olinhan fiksuna äiti-immeisenä vetänyt itselleni fleecetakin toppatakin alle.
Tässä olemme jo auratulla pätkällä. Lumisade rupesi matkan aikana kiihtymään ja tuulikin yltyi. Jatkoimme kuitenkin sinnikkäästi matkaa,kun eihän tuohon Puijon hiihtostadionille ole matkaa kuin reippa kilsa.
Päästiin viimein stadionille. Eikun suksia jalkaan. Linnean sukset menikin helposti,nekun on Aten vanhat,joten systeemit oli tutut. Mutta Aten uudet sukset olikin sitten jo astetta hankalammat. Räpläsin niitä saamarin siteitä ja ei vaan jäänyt ne hemmetin monot kiinni suksiin. Veetu heräsi tässä vaiheessa kiljumaan suoraa huutoa. Me kun oltiin rassaamassa niitä suksia siinä latukoneen tallin vieressä ja setä peruutti latukoneen pihalle tallista hienojen sireenien varoittaessa. Voi vitun vittu!!!! Sain ne Aten sukset vihdoin sille koipeen ja isommat jo kannettua pienen vallin yli ladulle. Ja veivaamaan niitä vaunuja eestaas,ett sais yhen ipanan takas nukku-matin maille. Tuuli oli jo tosi kovaa ja lumisadekin vain yltyi. Hiljenihän se Veetu viimein ja vuorossa Aatun sukset. Ne on onneksi sellaset tosi helpot remmit kiinni kenkiin -versiot. Ja viimein myös pikku-ukkeli pääsi ladulle.
Mikäs siinä hiihtäessä,uusi latu ja kaikkee. Aatulla oli ensimmäistä kertaa elämässään sukset jalassa ja ukkeli veti ku vanha tekijä. Ja nimenomaan sitä kaikkee sitä vasta olikin, mieletön tuuli ja lunta tuli älyttömästi.
Tässäpä se latukone ja tulostaulusta voi nähdä lumentulon määrän. Atte vetäs justiin maihin kun rupesin ottamaan kuvaa.
Kotimatka sujuikin sitten vastatuulessa lumen tuiskutessa naamaan ja Veetun jälleen kiljuessa.
Aatu istuu meidän tuplissa väärinpäin jalat selkänojan päällä.
Veetu nukahti onneksi puolessa matkassa,joten vauhtia hidastettiin kummasti. Lumentulokin hiljeni,kuinkas muutenkaan oltiinhan menossa jo kotiin. Joudettiin sitten sään hiukan seljettyä kattelemaan myös tälläistä ihmettä.
Puijon kiinteistöpalvelun poijjaat töessä.
Ja kuin tilauksesta vähän ennen omaa pihaa,kuolleen ostarin kohdalla,aurinko rupesi paistamaan.
No ei ne PKP:n poijjaat sentään meidän pihaan asti olleet ennättäneet. Tuossa alakuvassa näkee miten ovenedustat oli näppärästi lapioitu puhtaaksi kulkuväylälle. Ihan heleppoo ku heinänteko vetää tuplia noiden yli.
Tälläinen pienen pieni oksa oli yön aikana mätkähtänyt alas tuosta meidän ikkunoiden takana olevasta männystä. Atella on mittaa tasan 110,joten siitä näkee hyvin nuo mittasuhteet.
Saatiinhan me sitten kaikki kamat varastoon,ipanalauma yläkertaan,ruokaa pöytään....
Kun kaikilla oli masut täynnä,menin kylppäriin pyykinpesuhommiin,lasten leikkiessä keskenään ennen päikkäreitä. Kylppärissä vaivuin ajatuksiini ja meinasinkin saada sydänhalvauksen,kun pikku vessasta alkoi kuulumaan Linnean veret seisauttava huuto. Jäi kuulkaa äkäseen pyykit niille sijoilleen,kun ryntäsin vessaan. Luulinhan neidin vähintään pudonneen pönttöön. Vessaan päästessäni neiti seisoi keskellä lattiaa flamencomekko korvissa ja housut jalassa. Siis täh? Mikä tässä nyt sit niinku oli huudon aihe? Linnean hiukan rauhoituttua selvisi ettei neiti ollut ehtinyt pöntölle asti,vaan kakka oli housussa. Linnea suoritti jälleen pesun hiukan etuajassa.
Tällä hetkellä voin vain toivoa ettei ennen yöunia satu enää kovin kummoisia. Ikkä läks ajoon jo ennen ku myö herättiin ja arvioitu kotiinpaluuaikakin on vasta kun myö ollaan unilla. Taitaa tosin olla turha toivo. Ulkoilusta huolimatta Aatu on päättänyt olla nukkumatta,great.
10 kommenttia:
Vitsit että tulin suorastaan hyvälle tuulelle luettuani juttusi:)
Se ei ehkä ollut tarkoitus mutta piristi kummasti tälläisen toimistotyöläisen kuivahkoa päivää!
Tuli ihan omat kotiäitiajat mieleen...
Kuulostaa juuri sellaiselta seesteiseltä ja rattoisalta 'nautitaanpa kivasta ulkoilusta ja lumisesta säästä' -päivältä, joka näyttää paljon kivemmalta vaikkapa niin, että istuu kotisohvalla, juo kahvia ja antaa muiden pyristellä tuiskussa. Aina ei mene ihan putkeen.
Meillä on luovuttu rattaista jo viikkoja sitten. Nytkin on ne pulkan mentävät aukot tuolla tien varrella, oma piha kyllä on putsattu. Että näinpäin meillä.
Tsemppiä, kyllä se ennen jussia sulaa (ehkä, en voi luvata).
Voi kun pääsiskin pulkalla tai stigalla. Mut Veetua ei oikeen voi vetää pulkassa. Ja sit jos ne pulkat/stigat ottaa,niin olis vaunut ja 2 stigaa ja yks pulkka. Ja sit tappelu kuka joutuu pulkkaan,ku kaikki haluu stigaan. Ja ei kaks kättä riitä. Uuuuuhhhh.... Pusken kuitenkin ihan mielelläni tuplia.
Olipas reissu!
Me käytiin kans asioilla tuolla tuulessa ja tuiskussa, kotipiha oli kaikkein haastavin, eihän täällä pelaa huoltotyöt, parkkialue ja ylämäki (asutaan luhtitalos ja tänne tulee tuollanen 150m pätkä ylämäkeä), 20cm lumikasassa työntäen, jo tuli päivän kuntoilut samalla :)
hehe, mitähän tuo 0 tuli perään, ylämäkeä siis vain n.15 metriä :D
=D Ihanaa, että muillakin joskus tuollaista. Suklaa auttaa enshätään.
Niin ne kädet taitaa loppua sulla vielä nopeemmin kuin mulla ja itselläkin olisi käyttöä parille lisäkäsiä.
Mä oisin luovuttanut jo siinä kotipihassa :D
No eipä tarvitse enää kuntosalille sun lähteä!
Minä taas luovutan aina heti alkuunsa, en edes yritä vastaavassa tilanteessa. Me ei jälleen siis edes kurkittu päivällä ulos, tuuli liian kovaa. ;D
Kyllä kuulkaa olis tehny mieli luovuttaa jo pukemisvaiheessa. Mutta luvattu mikä luvattu. Ja tekihän se hyvää itellekkin. Suklaata ei valitettavasti ollut,enkä enää jaksanut lähtee hakemaan. Mutta litra mansikkajäätelöä pelasti illan kera NCIS:n =)
Lähetä kommentti