30. heinäkuuta 2011

Mitteepä tänne

Viime kesä meni ilman autoa ja syksyllähän ne palot käämit autottomuuteen. Hommattiin taas se auto, sitäkin on jo pariin otteeseen vaihettu. Torstaina Ikkä luki Tori.fi sivustoa ja huuteli kahtomaan. Siellä oli myynnissä 150 eurolla Mondeo, farmari sellainen ja ilmastoinnilla. Pitihän se käydä kahtomassa. Jonniin verran joutuu tekemään hommia, niinku hitsaamaan parit reiät pohjasta. Mutta auto oli käytännössä ilimanen, joten lähtihän se mukkaan. Nyt en millään malttas oottaa auton valmistumista ja vapaan elämän alkua. Ikkä kun yleensä menee töihin autolla ja minä oon ilman. Enpä oo ennää =)

Mulla on tännään ollu lomapäivä, kotona on vaan Veetu ja Hilla. Joonas meni äitilleen jo torstaina ja Ikkä otti muut mukaansa laittamaan autoa. Atte otti crossin mukkaan ja on kuulemma pärtsäilly ihan kiitettävästi. Ikkähän meni laittamaan autoa veljensä luo maalle. Velipoika on siellä raksaillu meidän pojille ja omalle pojalleen rossiradan. Siellä on serkkulikoilla oma poni, jota Linnea on kuulemma päässy harjaamaan. Liekkö uskaltanu ihan ratsaille asti?

Ja mitä sitä on saanu aikaseks kahen muksun kanssa. No ei oikeestaan juuri mittään. Pari koneellista pyykkiä, koirille evästä ja Hillalle keittelin lihaa ja kanaa. Minä en oo kellekkään muksulle syöttäny niitä kaupan pöperöitä.

Ja sain minä aikaseks yhden tärkeän sähköpostin. Pari vuotta sitten otettiin yhteen Ikkän veljen vaimon kanssa ja pistettiin välit poikki. Tyhmää, tiedän. Aikaa vaan kului ja välit jäi sopimatta. Nyt tuli sellainen tunne, että pakko olisi tehdä asialle jotain, joten lähestyin kyseistä immeistä sähköpostilla. Katellaan mitä viesti saa aikaiseksi ja saadaanko välit sovittua.... Ehdotin hänelle kahvilareissua neutraalilla maaperällä, jotta vois jutella asioista.

Ja jotta ei nyt ihan kuvatta jäätäis parit otokset Hillan edesottamuksista koiruuksien kanssa.


Mitähän se tuo Hilu syö?


Kukkuuu


Mikäs se tämä on?


Ootahan kun minä saan tästä ensin kiinni


Onkohan tämä hyvää?

26. heinäkuuta 2011

Mummolapäivä lasten silmin

Kameran piuha löytyi vihdoinkin ja sain tyhjennettyä kuvat koneelle. Pelkästä mummolareissusta kuvia oli melkein 100.
Ukkini sairastui alkukesästä äkillisesti ja vakavasti ja mummolareissut ovat kutistuneet pariin käyntiin koko kesänä. Äitini on ollut hoitamassa ukkia, lyhyitä sairaalareissuja lukuunottamatta. Meillä on siis tiedossa surujuhlat hyvinkin lähiaikoina. Tällä hetkellä ukki on sairaalassa ja lähtiessään hän sanoi kodilleen jo heipat. Toiveissa olisi kuitenkin että ukki pääsisi vielä kotiin.

Nyt kuitenkin mukavampiin hetkiin.


Unoa kummin kanssa. Äitikin räpsi pari kuvaa










Siinä vaiheessa kun sain puhkuttua uima-altaan täyteen alkoi sataa vettä


"Minun vuoro!!!"
























Hauskaa oli. Lisää mummon puutarhan ihmeitä löytyy täältä.

25. heinäkuuta 2011

Että tämmöstä tällä kertaa


Ä:Saako mahaan piirtää?
Aatu: Ei, mutta Atte piilsi




Ä:Saako naamaan piirtää?
Aatu: Ei, mutta Hinnea piilsi.


Ä:Saako selkään piirtää?
Aatu: Ei saa, mutta kato miten hieno pelhonen siellä on

Koetappa siinä sitten olla vihainen, kun siellä kerran on niiin hieno pelhonen.

11. heinäkuuta 2011

Sulaa...

Jäätelö sulaa heti kun lähtee ulos. Lapset sulaa heti kun lähtee ulos. Koirat sulaa heti kun lähtee ulos. Tää mamma sulaa jos liikkuu ihan pikkusen. Paras olis seistä koko päivä ihan paikallaan kädet ja jalat levällään. Mutta, ah ihanaa hellettä. Tätä tulee taas talvella ikävä.

Ollaan uitu ja syöty jäätelöä joka päivä. Parina päivänä saatiin Mister Ykä vieraaksi ja meidän sakista sen kouriin joutui äipän lisäksi Aatu ja Linnea. Muut ei, ainakaan vielä, ole sairastuneet. Jospa moinen oksentelu pysyiskin taas pari vuotta poissa meiltä.

Nyt pittää jatkaa jätskinsyöntiä ennen ku se sulaa =)

2. heinäkuuta 2011

Aamuja

, niinkuin Jassulla. Ja on aamuja niinkuin meillä, joista hitaus ja rauha on kaukana.

Ikkä läks töihin puolen yön maissa eilen. Ensin viereen hiippaili Aatu, sitten tovin päästä Veetu. Loppuyö nukuttiinkin sitten niin että pojat oli pääpuolella toinen Ikkän tyynyllä ja toinen äipän tyynyllä. No, missäs äippä? Äippä nukkui poikittain jalkopäässä Aatun tyynyn kanssa. Ah iloa ja onnea. Pojat päätti lähtee puol kasin maissa "leikkimään", eli herättämään loppu huusholli. Ensin riemun sai tuta tytöt ja sitten Atte. Joonas säästyi tältä, se kun nukkuu niin ylhäällä.

En millään kehannu vielä nousta vaan torkuin meidän makkarissa, keittiön vieressä. Hilla veti vielä unta palloon. Isommat alkoi säätää aamupalaa. Muroja vähän kippoon, vähän lattialle, vähän pöydälle.... Jogurttia vähän kippoon, vähän pöydälle, vähän lattialle... Maitoo, tosi vähän mukiin, suurin osa lattialle. Ja päälle kauhee huuto, kun tuo tönäs. Toinen huutaa vieressä pää punasena ettei halua maitoo ku haluaa mehua. Kolmas säätää leipiä, joita puolestaan neljäs ei halua. Se neljäs, joka ei saa ite jääkaappia auki, kiljuu pää punasena nektariineja. Viides vaan istui ja ihmetteli taas tätä sirkusta. Päätin tässä vaiheessa nousta ja viheltää pelin poikki. Äipän hellässä huomassa kaikki sai mitä halus ja Joonaskin ajettiin ylös.

Sit alkoi kauhia säätö ja riehuminen pitkin huushollia, kun äippä sä lupasit että aamulla lähetään uimaan. Joo, oottakeepa nyt tovi josko äippä ensin vaihtais Hillalle vaipan ja tissittelis pikku akan, jois sit edes yhen mukillisen kahvia ja rupeis sit tekemään lähtöä.

Ensin etitään uikkareita. Niistä suurin osa oli eilisen jäliltä narulla. Mutta kun yks ei halua nyt uimashortseja vaan uikkarit ja toinen ei puolestaan halua uikkareita ku just ne shortsit. Kolmas ei osaa päättää laittaisko bikinit vai uikkarin, neljäs puolestaan kiljuu pää punasena kun ei löydä pallobikineitä korista jonne ne kuuluu. Viides kopsauttelee ohikulkijoita päähän pikkuautolla, kuudes puolestaan ottaa ite vaipan pois ja kommenttina tulee " Kikke paljaana" No katoppa vaan, niinpä näkyy olevan. Seitsemäs alkaa olla jo vailla aamu-unia, mutta koetappa nukkua tässä sirkuksessa, joten parempi huutaa pää punasena. Siinä sitten eti yhelle uikkarit, toiselle shortsit, auta valitsemaan uikkareiden ja bikinien välistä, etsi ne kadonneet pallobikinit sieltä korista jonne ne kuuluu, laita vaippa takaisin viidettä kertaa samalle aamulle ja yritä kantaa toisella kädellä vaununkoppaa jossa edelleen kiljutaan pää punasena. Ihan vaan vähän valuu hiki pitkin selkää ja meinaa usko loppua kesken. Käsken porukan laittamaan uikkarit päälleen ja samalla tuomaan alkkarit rantakassiin. Laitan kahelle pimulle hiukset ojennukseen, kolmannen onneksi rauhoituttua vaununkopassaan. Sit pyyhkeiden laskentaa, yksi mulle ja montas noita uivia muksuja taas olikaan? Juomista, kellä oli eilen viimesenä kädessä mehupullo? Se löytyy melkein tyhjänä jääkaapista, lisää tiivistettä ja vettä ja taas mennään. Missäs se rantaviltti? Jaa, niin, kukaan ei sit muistanu eilen laittaa sitä kuivumaan. Missäs se toinen sit on? Sekin löytyi pienen etsinnän jälkeen. Kellukkeet kouraan kahelle keskimmäiselle. Mitäs meiltä vielä puuttuu? Aurinkorasva vielä kassiin ja äkkiä pihalle ennen ku läkähtyy lopullisesti.

Kellarin ihanassa viileydessä otin pienen aikalisän hakiessani vaunuja. Muistin jopa ottaa rantalelut mukaan kun sai hetken hengittää rauhassa. Ulkona joku muisti että äippä onhan meillä jossain rantapallot ja kaks uimarengasta. No niin kuulkaa on, vaan ei pienintäkään hajua missä ja ei, en todellakaan enää lähe ehtimään niitä.

Rantaan me vaan kuitenkin päästiin. Rasvat pintaan ja uimaan. Hilla nukkui melkein koko ajan, joten pääsi itekkin uimaan, lasten suureksi reimuksi. Äippä nyt vaan sattuu olemaan maaliman paras krokotiili, jonka selässä pääsee syvään veteen. Parin tunnin uintisession jälkeen olikin kiva pötkötellä auringossa ja juoda mehua.

Jos niitä vaatteita sitten päälle?! "Kikke paljaana!!" Ja niin vietiin meidän Veetua pitkin rantaa. Juoskoon kuhan ei enää mene vetteen. Aatun kanssa pientä säätöä, melko helppo tapaus tällä kertaa. Aatun alkkarit vaan oli unohtunut matkasta. Isot pojat meni uimakoppiin vaihtamaan vaatteita. No sitä mitä isot edellä sitä pienet perässä. Onneks ei siinä hommassa kellään jääny sormet kopin oven välliin. Emmillä oli vajaa kuutio hiekkaa uikkareiden sisäpuolella, joten eukko takasin vetteen ja pesulle. Linnea puolestaan otti edelleen rennosti pyyhkeeseen kääriytyneenä eikä tehnyt elettäkään että niitä vaatteita.... Muksut alkoi tässä vaiheessa juosta kilpaa eestakas, joten päätin että nyt olis hyvä aika tämän mamman kuoriutua märistä bikineistä. Käskytin isommat vahtimaan pienempiä ja vaihoin vehkeet kuiviin itellekkin. Linneakin sai vihdoin kuteet niskaan. Sit kamoja kassiin, lasten uikkarit, tsek, rantalelut, tsek, pyyhkeet, tsek, rantaviltti, tsek, kellukkeet, tsek, tyhjä mehupullo, tsek, kaikki muksut, yy, kaa, koo, nee, vii, kuu ja Hilla vaunuissa, tsek. Ja kotia kohti.

Pienimuotoista natinaa oli havaittavissa kaupan kohdalla, kun yks jos toinen olis halunnu jätskiä ja vesimelonia. Sori muksut mut kukkaro ei tullu mukaan, aika jännä.

Kottiin pääsy on aina yhtä juhlaa. Ruoka tulille, tai siis tässä tapauksessa pinaattiletut mikroon ja makkarat grilliin. Ja sit jos niitä rantavehkeitä kuivumaan että päästään päikkäreitten jälkeen takasin. Pyyhkeet ensin olkkariin telineelle. Tässä vaiheessa mikro kilahtaa ja grillistäkin kuuluu poksahtelua, joten huttua huiviin. Mahat täynnä on kiva lähtee leikkimään. Jos nyt sit ne uikkarit. Menen kylppäriin huuhtomaan uikkareita. Joonaksen uimashortsit, Aten ja Aatun uimahousut, Emmin uikkari, Linnean pallobikinit.... Tuota tuota, missähän ne mahtaa olla tämän äipän bikinien housut??? Ei ole kuulkaa pienintäkään muistikuvaa koko housuista sen jälkeen kun otin ne pois jalasta. Pitänee tarkistaa rantsu kuhan sinne illasta taas mennään. Vois olla tälle mammalle tarpeen sellanen immeinen joka muistais muistuttaa niistä omistakin kamoista.

No yksiä bikinihousuja köyhempänä jatkan tätä helteessä öllöttelyä. Kuhan päikkäriläiset herää ranta kutsuu taas, sirkuksesta huolimatta.

Mukavia hellehetkiä kaikille!