27. helmikuuta 2012

Kuinka saadaan suuri tila näyttämään pieneltä

Näin se tehdään. Tarvitset joitamia lapsia ja ripauksen huoletonta elämäntyyliä. Jos sinulla ei ole lapsia pelkkä huoleton elämäntyyli auttaa jo pitkälle

Jätä auki ainakin parit lipastonlaatikot, jotta nuorimmaisetkin pääsevät mukaan riemuun. Anna lasten leikkiä kengillä, sillä sehän kehittää motorisia taitoja. Älä pura ylimääräisiä huonekaluja osiin, jotta saisit ne sopimaan paremmin säilöön vaan jätä ne hienoksi sisustuselementiksi, johon on hyvä laskea kädestään tavaroita.


Kenkäleikki alkaa tuottaa tulosta heti, parittomien kenkien kavereita on sitten mukava etsiä pitkin huushollia. Varsinkin jos on kiire esim koulutaksiin. Nuorimmaiselta ei kannata ottaa unien jälkeen tutteja tai unikavereita pois, niitäkin on mukava etsiä sitten seuraavien unien ollessa ajankohtaisia. Ruokapöydässä ei kannata jättää tilaa jaloille, tämähän saattaisi olla jopa mukavaa. Pöydän alunen onkin hyvä täyttää kengillä, mukeilla ja piirrustuspapereilla, kynistä puhumattakaan. Myös imuri on hyvä pitää kädenulottuvilla. Sillähän on oikein näppärä imaista leivänmurut ym. Toki tätäkään ei kannata tehdä ihan joka päivä. Saat ihanan jalkahieronnan samalla kun syöt. Syödessäsi voit liikuttaa jalkojasi edestakaisin pitkin lattiaa. Lattialla olevat kuivaneet leivänmurut, makaronit, perunanpalat ja muut kuivahtaneet suupalat hierovat akupisteitäsi. Näin olet tehokkaimmillasi joka hetki


Olohuoneen avaraa tunnelmaa saa mukavasti kotoisammaksi niillä parittomilla kengillä, lisäät mukaan vielä joitamia pikku autoja, puolet nuorimmaisen leluista, edellisenä iltana ei kannata viedä vaatteita pyykkiin vaan jätä ne lattialle, myös sohvalta on hyvä heittää torkkupeitto lattialle. Jos sinulla on sohvan lisäksi olkkarissa nojatuoli, siihen on hyvä kerätä parittomia sukkia, pari reppua, ainakin yksi takki ja muutama lelu. Näin saat samalla viettää läheisiä hetkiä perheesi kanssa, kun ylimääräistä tilaa istua ei ole.

Kun nyt ollaan sisustettu jo eteinen, ruokailutila sekä olohuone ei keittiötäkään kannata jättää huomiotta. Jotta ruuanlaittosi olisi mitä mukavin kokemus suosittelen ottamaan pöydän äärestä vähintään yhden tuolin keittiön puolelle, siihenhän on mukava istahtaa ruuanlaiton lomassa. Tuolin siirto vain siinä tapauksessa, jos kukaan ei sitä ole jo puolestasi siirtänyt, esim kaakaota etsiessään. Tuoli on hyvä olla olemassa myös nilkan
nyrjähtämisvaaran vuoksi. Aamuisen sählypelin jäljiltä mailoja, kypäriä ja pallona ollutta koirankuppia ei kannata käskeä siirtämään pois, muutenhan tuolillesi ei ole tarvetta. Lattialle levinneiden legopalikoiden varalle pienet muruset ovat kiikuttaneet isin kengät, molemmat tällä kertaa. Kylläpä isistäkin on mukavaa osallistua "etsi kenkä ja sen pari"-leikkiin. Ja jotta ruuan kattaminen pöytään ei menisi liian helpoksi, ei moottorikelkkana toiminutta istuintyynyä kannata siirtää pois.

Näinpä olemme näppärästi saaneet mukavan kotoisan tilantunteen kotiin. Avara ja tilava kotihan nyt on aivan yliarvostettua humpuukia. Palaamme sisustusvinkkien pariin seuraavalla kerralla. Silloin kohteena WC ja kodinhoitotilat sekä lastenhuoneet. Mukavaa kevään odotusta ja näemme seuraavalla kerralla.

15. helmikuuta 2012

1-vuotias pieni prinsessa

Minä olen jo 1-vuotias.

Osaan syödä ja juoda jo ihan itse.

Osaan kävellä ilman tukea, mutta taaperokärrin työntely ympäri huushollia on vaan niin hauskaa.

Rakastan kaikkea kimaltavaa hilpettä ja kenkiä

Siskon pienillä aarteilla on ihana leikkiä...

....ne maistuvatkin hyvälle.

Osaan kiivetä veljen sänkyyn.

Mainitsinkohan jo että rakastan kenkiä, isoja, pieniä, saappaita, lenkkareita....

Lempileikkini on laittaa kengät käsiin ja konttailla kenkien kanssa ympäriinsä.

10. helmikuuta 2012

Ihan kuvaton

Nimittäin tää postaus. Oon ehtiny meidän kameraa pari päivää, huonolla menestyksellä. Lopulta se löytyi Ikkän sukkalaatikosta. Kuka lie sinne jemmannu?

Ollaan oikeessa eka flunssassa tänä talvena. Eilinen päivä män pelastusarmeijalle, makasin sohvalla koko päivän.
Sain sen verta aikaseks illasta että käväsin kudontapiirissä varaamassa siskolikan mattoon kutteet. Oma matto on jo yli puolen välin ja kuhan tästä tää olo tokenee käyn paukuttelemassa sen loppuun. Loimia meinas jäähä 5 metriä ylimääräseks, ku suunnitelmiin tuli muutos. Lähinnä tuo kukkaro tuli pohja eellä vastaan, ku olis pitäny laittaa siihen ekan suunnitelman 5 metrin pätkään pauttiarallaa 250 egeä kutteisiin. Kiitos, mutta ei kiitos. Eihän niin kallista mattoo ees raaskis laittaa lattialle. Päätin nyt sit vähän tsuumailla halvempia kuteita ja naapurista löyty tyttöjen huoneeseen valmiiks yks kude ja loput koetan metästää jostain kohtuuhinnalla. Sit jos paukuttelis pojillekkii oman maton. Kuteita kun löytyis limenvihreenä =)

Rahat män viime viikon perjantaina, eikä omat ees riittäny. Läksin iltasilla käymään ruokakaupassa omalla autolla. Pääsin minä melkein Prismalle, ku auto sammu liikennevaloihin ja pölläytti kauhiat savut sisälle ja konepellin alta. Hätävilkut vaan päälle ja työntöapua ehtimään. Onneks paikalle sattu pari nuorta jotka autto työntämään auton jalkakäytävälle. Sit hiippailin viereisellä huoltsikalle, pakkasta vaan -25, soittelemaan apuja. Onneks ystävän mies pääsi jeesiin ja tönästiin minun auto läheisen taloyhtiön vierasparkkiin ja sit niitten autolla pikakaupan kautta kotio. Syletti huolella. Se minun kosla oli sylkässy öljyt pihalle ja hävittäny nesteet jonnekkii pörrinpeehen. Piti seuraavana päivänä soitella isukille, josko sais vähän rahhaa lainaan. Meinattiin ensin ostaa joku halpa kosla, mutta vaihtoehot oli melko heikot. Maanantaina sit muutamia autoja ensin katottuamme päädyimme hiukan toisenlaiseen ratkasuun. Maksoin käsirahan kalliimmasta autosta ja nytpä sit makselen jonkun tovin tuota poikkeen. Isukki ainakin oli tyytyväinen siihen ratkaisuun. Nyt sit joutu laittamaan vähän jäihin noita sisustus- ja kudontaprokkiksia. Jos sit ens vuoden kevväällä.

Alkaa olo olemaan melko pehmee, joten lisää finrexiniä huiviin ja sohvalle peiton alle.