30. lokakuuta 2011

Rojunkeräyspisteitä

Katjan, Päivänpesän elämää-blogista , innoittamana teen nyt postauksen noista tasoista ym, jotka kerää kaikkea sälää.

Toisin kuin Katja, en ole saanut tehtyä mitään noiden omien romunkeräyspisteiden eteen. Ehkä joku päivä näette ne tyhjänä.
Meillä on täällä uudessa keittiössä "baaritiski". Se jakaa keittiön ja ruokailutilan näppärästi omiksi alueikseen. Olin tasosta ihan innoissani ja näin jo sieluni silmin miten laitan sille juhlissa tarjottavaa. Tähän ei nyt oikeen sovi yhenensimmäistä tarjoiluvatia...



Toinen ihanuus on takka/leivinuuni. Siinä päällä on ihana poltella tuikkuja ja siinä on parit syvennyksetkin tuikuille. Noooohhhh.... Tää nyt on kuitenkin pikemminkin palovaarallinen kuin paloturvallinen tuikkujen polttopaikka. Mutta ehkä ennen lumia siellä taas voi poltella tuikkuja...



Minulla on kodinhoitohuone, ISO kodinhoitohuone. Työtasoa on vaikka muille jakaa ja lisäksi yksi lipasto tuo lisää laskutilaa pyykkienlajitteluun. Vaan kuinkas sitten kävikään?






Ehkä tämä pyykkiparatiisi vielä joku päivä on oikeasti se paratiisi.

Meidän talossa on 4 sisäänkäyntiä. Yksi on ruokailuhuoneesta isolle terassille, sitä käytän oikeastaan vain minä käydessäni tupakilla. Jep, sorruin taas. Kodinhoitohuoneesta on yksi käynti pihalle, sitä tosin käytetään satunnaisesti. Sit meillä on pääsisäänkäynti ja ihan tuulikaapilla, isolla sellaisella. Tuulikaapissa on isot kaapit vaatteille ja kengille. Tätä uloskäyntiä ei käytetä oikeestaan ollenkaan. Ja sit on tää arkieteinen.... Pieni tuulikaappi, ei vaatesäilytystä....




Kuvissa tuulikaappi on oikeesti jopa siisti, normioloihin verrattuna. Tätä ovea käytetään koko ajan, siitä kulkee isot ja pienet, vieraat ja tutut. Lattia on yleensä täynnä kenkiä,haalareita,pipoja,rukkasia..... Liekkö jonkin asteinen murrosvaihe menossa, kun tilaa olisi, niin väkisin pitää käyttää sitä ahtainta tilaa. Ehkä meillä joku kaunis päivä vielä käytetään sitä pääovea ja sen ISOA tuulikaappia...

Lupaan ja vannon että ennen joulua saatte näistä samoista tiloista postauksen, jossa tilat on siivottu ja järjestyksessä. Edes sen päivän tai kaksi tai arkieteisen kohdalla tunnin =)

Sain vihdoin Ikkän taivuteltua laittamaan myös poikien vaatehuoneeseen tangot, joten nyt siivoamaan sinne. Pikku hiljaa jokainen tavara alkaa löytää paikkansa ja täälläkin saattaa olla siistiä.

27. lokakuuta 2011

Jytky

Tässäpä hän on =)

24. lokakuuta 2011

Suuri rakkaus

Se minun suuri rakkaus muuttaa meille perjantaina. Oli se kuulkaa niiiiin ihana, musta mies, nappisilmineen.... Sirkulle: Ei se oo pässi, siihen en saanu vielä Ikkää puhuttua ympäri. ;)

Musta mies sai nimen Jytky. Se on pentueensa toiseksi suurin uros. Musta mieheni on labradonrinnoutajan ja kultaisennoutajan risteytyspentu. Mehtäverta löytyy suvusta, joten toiveet Jytkyn hakuvietin suhteen on korkealla. Kuhan ensin tutustutaan ja hiukkasen jätkänpätkä kasvaa aloitetaan koulutus vesilintujen hakuun.

Tää on kuulkaa täällä niiiin rakastunut! Perjantaihin on vielä niin törkeen piiiitkä aika.

Sitten luulisin että meidän perhe alkaa karvaistenkin lasten osalta olemaan täydellinen. Hilla varmaan tosin saa jossain vaiheessa oman kisulin, kuhan neiti on hiukkasen vanhempi. Ja mitä noihin olemassa oleviin kissapoikiin tulee, Ooooo! Kissanpaska... on toistaiseksi ollut vain muisto. Katellaan kestääkö tätä onnea kuinka pitkään.

Nyt pitää lähtee höyryttämään perunoita. Kohta päästään nauttimaan ensimmäistä Vekun ajamaa jänöstä. Vekkuli kekkuli teki miehen työn ja sai vihdoin ensimmäisen kaadon alle. Tästä on hyvä jatkaa suuren metsästäjän uraa.

Palataan kuvien kera viikonloppuna maisemiin!!!

19. lokakuuta 2011

Musta mies

Oooooo! Ei sentään kissanpaska, vaan toinen bloggaus saman päivän aikana. Onko blogiöllötys nyt ohi vai vieläkö se iskee? Sitä ei ehken tiedä kukaan. Mutta minä taisin kuulkaa rakastua. Ja vieläpä mustaan mieheen. Hän vain on niiiin lutunen, ihana, suklaasilmäinen sydäntenvarastaja. Sunnuntaina selviää onko rakkaus molemminpuolinen. Siihen asti joudun katselemaan vain hänen kuvaansa ja haaveilen, unelmoin.....

Ja te rakkaat blogini lukijat joudutte siihen asti pähkäilemään, päivittelemään, ihmettelemään....

Aaaaahhhhh.... Rakas musta mieheni, jatkan taas kuvasi tuijotusta ja lasken päiviä, tunteja, minuutteja ensitapaamiseemme.....

Miten pitkälle riittää 9 henkeä?

Annanpa traakkipuulle vettä. Ooooooo! Kissanpaska.
Atte meneppä jo nukkumaan. Oooooo! Kissanpaska.
Haenpa oman yöppärin meidän sängystä. Oooooo! Kissanpaska.
Atte keskellä yötä: "Äiti? Taisin pissiä sänkyyn, ku peitto ja housut on märät..." Oooo! Kissankusi.
Laitettasko sauna lämpiämään, siellä laatikossa on... Oooooo! Kissanpaska.
Ikkä istuu vessassa: "Mamma, tuuppa kahtomaan tuota mattoa!" Ooooo! Kissanpaska.
Kävinpä yöllä tissittelemässä Hillan ja hiippailin Aatun sänkyyn, omaan ku ei sopinu. Oooo! Kissankusi.
Miten täällä meidän huoneessa vieläkin haisee paska, vaikka pesin sängyn ja lakanat? Oooo! Uusi kissanpaska.
Lapset jo nukkuu ja mamma rentoutuu kirjan parissa. Atte hiippailee omasta huoneesta. "Äiti, onkohan tuo minun sänky märkä, ku tuntu jalkaan kylmää..." Ooooo! Kissankusi.

Noita ylläreitä on alkanu ilmestymään Mikin saapumisen jälkeen. Helkkari! Tiedän jo että kissat ei tee likaiseen hiekka-astiaan, mutta kun sekään ei voi olla syynä. Sen verran tiuhaan pikkuapulaiset tyhjää astiaa ja hiekka vaihdetaan melkein joka toinen päivä.

Ottaa aivolohkoon!!!!

15. lokakuuta 2011

Sanahaaste

Osallistuin Katjan blogissa haasteeseen. Ja sehän menee näin:
Jos haluat osallistua haasteeseen, niin jätä minulle viesti kommenttiboksiin. Annan sinulle 5 sanaa, omassa blogissasi sitten kerrot mitä sanoista tulee mieleen.


Pojat, ne maaliman ihanimmat pienet ihmiset, jotka tuovat elämääni iloa. Ja ne kaksi pientä karvaista poikaa, joita suloisempia saa hakea.









Intia, maa jonka yli olen useamman kerran lentänyt. Vielä joku päivä ne sinivalkoiset siivet vievät minut sinne...

Kulho, ihan ensimmäisenä mieleen tuli radiosta tuttu Tarja Kulho =)

Puro, se laskee jokeen ja siitä mereen. Aaahhh, turkoosi meri, lämmin tuulahdus ja valkoinen hiekkaranta...

Vaaleanpunainen, ihan ehdoton lemppari. Vaahtokarkit, Linnanmäen hattara, Hillan glitteripipo, Veetun hiiruli

9. lokakuuta 2011

Perheenjäseniä

Oli kai siitä jo jossain välissä puhettakin, että meidän perhe se vaan lisääntyy =)

Eihän meille enää ihmislapsia tule, mutta noita karvaisia....


Tyttösten aamuhetki, kuvassa on yksi poikakin. Salamalla kuvatessa tulee näköjään ihan shittiä noista kuvista. Olisipa mulla parempi kamera....


Linnea ja Tepi


Aatu muikeena Mikin kanssa.


Hilla tykkää kisuista ja kisut Hillasta. Meidän pienin neiti oppi konttaamaan tänne muuton jälkeen ja nyt neitokainen könyää pystyyn joka paikkaan. Huimalta näyttää kun tuollanen vajaa 8 kk pötkylä taiteilee huojuvalla tasapainolla millon missäkin seisomassa.

Noista kissoista. Tepi on Linnean oma kisuli ja Mikki Emmin. Nimetkin on sen mukaiset =) Pojat on kotiutuneet loistavasti, ulkoilemaan eivät tosin pääse enää tänä syksynä. Tullessaan Tepi nukkui meidän sängyssä, mutta Mikin saavuttua Tepi päätti vaihtaa lukaalia.


Kuvassa Veetu leikkii nukkuvansa, vaikka oikeastikin pitäisi olla jo unessa. Siellä se Tepi kehrää Veetun kainalossa koko yön. Mikki nukkuu sit meidän petissä. Molemmat kissat nukkuisivat mieluiten tyttöjen huoneessa, mutta Hilla on vielä liian pieni siihen että kissa kampeis viereen. Niinpä tyttöjen ovi on yöt kiinni. Koirat on ottaneet uudet asukit vastaan kohtuu iisisti. Suurimman osan ajasta koirat tosin on omassa ulkotarhassaan. Koirista puheenollen, Vekusta on tullut oikein loistava ajaja. Jänös nousee kymmeneen minuuttiin ylös ja ajohaukku paukkuu. Muutamat hukatkin Vekku on onnistunut selvittämään ja taas mennään. Hilu nyt on... Ööööö.... Se on sellanen kenguru joka pomppii pitkin puskia, eikä se lähe kovin etäskään. Kahtoo nyt tuleeko siitä mitään. Jos ei tule, niin siitäpä joku saa oikein ihanan seurakoiran.

Tää jatkaa nyt takan lämmityspuuhia ja hörppäsee kupposen kahvia. Jos sitä sen jälkeen vähän neulois sukkaa....

7. lokakuuta 2011

Meijjän möksä

Ihan vaan kuvia talosta ulkoa ja pihapiiristä