Viimeinen matka

Tänään oli ukin hautajaiset. Sinneppä saateltiin ukki viimeiseen leposijaan haudan lepoon.

Atella oli suuri tehtävä, josta pieni mies selviytyi todella loistavasti. Kukkavihkossamme oli teksti minulle " Kauniita unia ukki" sekä lapsille "Me rakastamme sinua isoukki" Atte sai lukea lasten oman tekstin.

Hautajaiset oli järjestetty ukin toiveiden mukaan. Veteraanikuoro lauloi siunaustilaisuudessa "Veteraanin iltahuudon". Kappaleen aikana Hilla katseli ulos kappelin ikkunasta ja alkoi osoitella sormella ikkunaan. Tämän jälkeen pieni prinsessa vilkutti arkulle ja sen jälkeen ikkunaan. Hilla ei ole koskaan vilkuttanut, ellei joku vilkuta tai sano "hei hei"...

Muistotilaisuus oli lämmin ja turvaa luova. Ruoka oli hyvää ja sitä oli paljon, kuten Karjalassa kuuluikin olla.

Lepää rauhassa rakas ukkini. Nyt sinun on hyvä olla Taivaan Isän luona kera jo edesmenneiden rakkaimpien.

Jouluva

Aatonaattona saatiin koko ipanalauma kassaan. Aattona Ikkä kippas omasta pihasta kuusen nurin ja koristeltiin se lasten kanssa.



Joulurauhan julistuksen jälkeen oli hyvä vetää navat täyteen puuroa.
Joulusaunaan joutu jo houkuttelemaan porukkaa. Pukkihan on aikaisempina vuosina käyny salaa saunan aikana. Eipä nuo ipanaiset malttanu kovin kauaa saunasta nauttia, ku oli kiire kahtomaan joko se pukki kävi. Eipä ollu käyny, vaan joutu oottamaan.
Iltasilla alkoi kuulua kolinaa tuulikaapista ja kukas se sieltä tulikaan....



Tämän vuoden hittilahjoja oli pienten poikien mönkkäri, Aten Nikko auto ja pierutyyny, tyttöjen puhuvat hamsterit, Hillan kamera ja äipän singstar. Ikkä puolestaan sai legoja ja puun taidekaiverrussetin. Saas nähä mitä se Ikkä niillä saa kaiverreltua.



Joulupäivä vietettiin mummolassa, äidin ruokapatojen äärellä.







Tapanina meillä oli yllätysvauvakutsut. Sankari itse tuli todella yllätettyä. Kutsuin ystäväni parhaita ystäviäkin salaa juhlimaan pientä tulokasta. Kerättiin porukalla kylpyammeellinen tarpeellista vauvakamaa, tutteja, vaippoja, topseja, bebanthenia, vaatteita.... Ilta oli ihana ja nauruntäyteinen. Sähköttömyydestä huolimatta. Oltiin sähköittä iltapäivästä alkuiltaan. Pitsat paistettiin leivinuunissa ja naatiskeltiin kynttilänvalosta. Kuvia napsittiin paljon, mutta yksikään niistä ei sattunut minun kameraan. Pitänee laittaa tytöille viestiä, joskoon nuo laittas mullekkin niitä kuvia. Ainokaiset kuvat omassa kamerassa oli kuokkavieraasta. Kuokkavieras löytyi vieraiden ollessa lähdössä. Siellä se "istuskeli" tuulikaapin tason päällä ja sai hätkähtämään isommankin miehen.


Kuvan ottohetkellä tältä toverilta oli jo onneks henki kaikonnut tuonpuoleiseen. Ei oo ihan meikäläisen ykkössuosikkeja. Yyyyyhhhh....

Sähköt palasi joskus seittemän maissa ja niistä saatiin nauttia peräti seuraavaan aamuun. Sittenpä sitä oltiinkin taas ilman. Eilinen aamu alkoikin kynttilöiden sytyttelyllä ja leivinuunin lämmityksellä. Aamukahveet haettiin naapurista, siellä kun pelas sähköt agregaatin voimin. sähköä saatiin iltapäivästä hyvin vaihtelevalla menestyksellä. Illalla ei enää tullut katkoja ja tämäkin aamu alkoi sähkövalojen loisteessa. Jospa nuo ei enää katkeis.

Vaikka meillä sähköt jo onkin tarttee lähtee lämmittämään leivinuunia että saadaan pupu pataan.





Uuden vuoden kinkereitä ootellessa. Vuosi vaihtuukin loistoseurassa.

Joulurauhaa

Toivotamme teille kaikille rauhaisaa joulua ja onnellista uutta vuotta 2012!

Elämä jatkuu

Kiitokset kaikille osanotoista. Ukkini oli yksi rakkaimmista ihmisistä elämässäni.

Hautajaisiin on hommattu vaatteet. Osa jo kesällä, kun elinaika ennuste oli melko heikko. Viimeiset nyt ukin poisnukkumisen jälkeen.

Äitini siskoineen on jo aloittanut ukin asunnon siivouksen ja muut järjestelyt. Hautajaispäivä varmistui ukin kuolemaa seuraavana päivänä.

Ukki laitettiin arkkuun eilen. Hänellä oli elinaikanaan unelma lottovoitosta ja jos voitto osuisi kohdalle, hän ostaisi upouuden Volvon. Äiti kävi siskoineen hautaustoimistossa ja järjesti asioita. Äidilläni oli yksi, hyvinkin maallinen ja varmaan erikoinen kysymys. Minkä merkkisiä toimiston autot ovat? Heillä on Mersu ja Chrysler. Äiti kertoi syyn kysymykseen ja ihana ihminen toimistosta lupasi järjestää Volvon. Täällä on kuulemma sen verta pienet piirit, että autojen vaihto onnistuu. Niinpä ukkini pääsi viimeiselle matkalleen Volvon kyydissä.

Pentukoirat kasvaa ja kaikilla on silmät auki. Hampaat on alkanut puhkeamaan ja leikki maistuu. Vielähän tuo meno on melkoisen haparoivaa, mutta joka päivä vauhtia on tullut hitunen lissää. Tänään kävi ensimmäinen katsoja ja Jumi sai uuden kodin. Nytpä siis mainos:


Myydään puhdasrotuisia Suomenajokoiran pentuja. Pentujen luovutus alkaa viikolla 4. Pennut luovutetaan madotettuina ja eläinlääkärin tarkastamina. Pennuilla ei ole papereita, joten näyttely ja koekäyttöön näistä lutusista ei ole. Jos kuitenkin haluat itsellesi metsästyskaverin, niin täältä sellaisen löytää. Pennuista tulee sosiaalisia kavereita, jotka tottuvat lapsiin, kissoihin ja muihin koiriin. Hinta on 350€. Vapaana vielä 3 urosta ja 4 narttua, puhelinvarauksia tosin on tehty jo 3 uroksesta ja yhdestä nartusta.
Jos satut itse kaipailemaan mehtäkaveria tai tiedät jonkun sellaista kaipailevan otappa yhteyttä ensin sähköpostilla madwenturez@luukku.com.

Täällä oli lunta vielä toissapäivänä ja lapset rakensi isoja lumiukkoja ja pieniä lumiukkoja sekä parit linnat. Nytpä noista on muisto vain, lumet sulaa kohisten. Hemmetti jos tulloo musta joulu.

Meillä olisi tulevana sunnuntaina kylätalolla kylän pikkujoulut. Ohjelmassa olisi yhteislaulua, puuroa, arpajaisia ja joulupukki. Ihanaa asua näin pienellä kylällä =)

Ei oikein tuo kirjoitussuoni kuki, joten päätämpä turinani tähän ja palaan astialle, kun asiaa on enemmän. Kuvia ei valitettavasti pysty lisäämään, kun joku piuha on irti tietokoneen ja tollasen muistilaatikon väliltä. Käsi, tiedän.

Mukavaa joulun odotusta itse kellekkin

Lepää rauhassa rakas ukki

Tänään illalla sain äidiltä puhelun. Rakas ukkini on päässyt taivaan kotiin mummin luo.

Lepää rauhassa rakas ukkini, rakastan sinua

Ei jaksa

Ei jaksa kuulkaa aatella blogeja. Ensin syntyi Hilla ja vauhtia alkoi olemaan mökissä kohtuudella. Nyt neiti on mitä helpoimmasta päästä, leikkii tälläkin hetkellä isompien kanssa omiaan. Koiria, muutto, kissoja lisää koiria ja vielä vähän lisää koiria =) Pennut on vielä melko helppoja tapauksia, nukkuu ja syö. Silmät alkaa olla laumalla rakosellaan, joten kohta ei tästä mökistä puutu vauhtia.

Ehkä nuo kaikki ei sinällään aiheuta totaalista väsymystä vaan se on enemmän henkisellä puolella. Taisinkin jo joskus kesällä mainita että ukkini on sairastunut vakavasti. No se käänne radikaalisti pahempaan tuli sitten vääjäämättä. Ukki aloitti osastojakson melkein kaksi viikkoa sitten, käveli vielä tuolloin kohtuullisesti. Pikku hiljaa meni jalat ja uni maistui aina vaan enemmän. Kotiin piti päästä viime sunnuntaina. Itsenäisyyspäivänä piti juhlittaman 87-vuotis synttäreitä. Lääkäripä ei enää antanut lupaa koitiutukseen vaan ukki jäi osastolle. Eilen äitini laittoi viestiä ettei kunto ole enää kovinkaan kehuttava. Soitin äidille samantien ja sovittiin että iltapäivällä lähden äidin kanssa ukin luokse.

Ehkäpä mummin luona käynnin kanssa yhtä raskaita mutta kuitenkin helpottavia reissuja. Ensi järkytyksestäni selvittyäni, ukki ei enää näyttänyt ukille, juttelin tovin ukin kanssa. Ei ukki juurikaan vastaillut eikä muutenkaan oikein enää ollut tässä maalimassa. Ymmärsi kuitenkin että olen siinä. Äiti syötti ukkia ja ruuan jälkeen uni vei voiton. Sanoin ukille vielä kauniita unia, johon hän vielä reakoi. Ilta menikin sitten enemmän tai vähemmän itkeskellessä ja toivoen että ukki pääsisi jo mummin luo taivaan kotiin.

Soittelin äidille aamupäivästä ja äitini kertoi että tänään ukki ei enää ole reakoinut.

Mummini kuoli ukin nimipäivänä ja huomenna on mummini nimipäivä.... Nyt osaan enää toivoa ukin pääsevän pois kivuista. Ei kuolemaan osaa valmistautua vaikka tätä työtä koko kesä onkin tehty. Kun tulee SE puhelu, maailma pysähtyy...

Kätilönä

Eilen oli vakaa aikomus pestä pyykkiä, ainakin 4 koneellista. Vaan ei menny taaskaan niinku olin suunnitellu.
Vein Hilppanaisen ulkotarhaan aamusella, tarkoituksena hiukan jaloitella, syödä ja käydä tarpeilla. Sepä akka vaan ei syönykkään. Pökäs suorilta koppiin ja laitto sisustuksen uusiks. Joutu tekemään tosissaan töitä että sai koiran takasin sisälle. Siinäpä sitten istuskeltiin pentuaitauksessa ja Hilu järjesteli vähän väliä pyyhkeitä ja peittoja uuteen uskoon. Sit alko armoton ralli pihalle ja sisälle. Käytiin sit puolen tunnin sisällä 7 kertaa ulkona. Eihän sieltä enää viimesillä kerroilla tullu ku pieruja.

Sitpä sitä taas istuskeltiin sylikkäin aitauksessa, Hilu nuoleskeli minun käsiä ja alko olla melkosen levoton täti. Jonkun tovin päästä se kimpos seisaalteen, köyristi selän ja pullautti ensimmäisen pennun puoliks pihalle. Kampesin koiran kylelleen ja ensimmäinen pentu syntyi klo 13.34. Hilu nuoleskeli pennun puhtaaks ja pyöri ku väkkärä. Koetin saaha pienen ukon tissiin vaan eihän siitä mitään tullu. Hilu alko ramppaamaan pentuaitauksen ja meidän makkarin väliä. Nuoleskeli pentua ja jemmas sitä viltin sissään ja sit pyrki pihalle. Käytiin pihalla ja akka pökäs ulkotarhaan ja sisustamaan vaihteeks koppia. Vein koiran takasin sisälle ja onneks Ikkä kerkis töistään jo avuks. Yhteisvoimin saatiin Hilppa kylelleen ja pieni Sisu-poika sai tissiä. Siinäpä sitten köllöteltiin kylittäin, minä rauhoitellen Hilua, Hilppanen tissitellen ensimmäistä vauvaansa. Kolme tuntia kesti tätä onnea ja sit alkoi taas tapahtua. Toinen pienokainen, Siru, syntyi 16.36 ja heti perään 16.46 Sulo. Näiden pentujen kohdalla tissittely jo onnistui ilman ylimääräistä sählinkiä. Kilu syntyi 17.05 melkoisen kiljunnan säestyksellä, siitäpä pentu saikin nimensä. On edelleen pentueen kova äänisin kaveri.
Sohvi neiti syntyi 17.45 ja Piki neitokainen 19.28. Näiden neitokaisten välillä kokeilin masua ja tunsin ja näin Pikin liikkeet, muita tovereita ei enää tuntunut joten oltiin sitä mieltä että se olisi sitten viimeinen elikkä ultrankin mukaan kuuden pentue. Siivoiltiin pentuaitaus, vaihettiin kuivat peitot alle ja otettiin likaiset pyyhkeet pois.
Mäni siinä sitten tovi ja Hilu ponnisti jälkeiset pihalle. Kuvattiin pentuetta ja helliteltiin Hilua hyvästä työstä. Pari minuuttia jälkeisten tultua Hilu vaan ponnistaa edelleen. Ja niinhän siinä kävi että Jumi-poika syntyi 20.13. Jumi sai nimen ollessaan viimeinen ja liekkö ollu ukkeli hiukan jumissa =) Olipa hyvä että olin jemmannu varavarapyyhkeitä jälkeisille.
Tämän jälkeen aloin tehä ruokaa, olinhan istuskellut ja pötkötellyt pentuaitauksessa jo yhestä asti. Eväät uuniin ja sit tupakille. Soittelin kaverille, että sieltähän se vaan Jumikin vielä pullahti pihalle ja ystäväni oli sitä mieltä ettei sieltä enää voi ketään tulla, elossa ainakaan. Jälkisupistelua tosin voi vielä esiintyä. Ruuanlaiton lomassa istuskelin Ikkän ja Hilun kaverina aitauksessa ja Hilu ponnisti. Kerkesin just sanoa Ikkälle että tää oli sit varmaan se jälkisuppari, ku Hilu ponnisti uudelleen ja peräpää pullistui ja vielä yksi ponnistus. Sepä ei ollutkaan mikään jälkisuppari saati kuollu pentu vaan oikein elinvoimainen tytönpallero ja kello oli 21.25. Eniten pentueesta valkoista saanut pentu, sai nimen Lumi. Koirienpyyhkeetkin, joihin kuivasin Hilun apuna pentuja, oli tässä vaiheessa jo loppu, samaten ne varavarapyyhkeet. Eikun vaan kaapista sitä mitä sattu ensimmäisenä käteen, tietysti se Marimekon pyyhe =)


Sisu


Sisu, Siru, Sulo, Kilu, Sohvi ja Piki


Ja tässäpä koko pentue, Sisu, Siru, Sulo, Kilu, Sohvi, Piki, Jumi ja Lumi. Nimet on laitettu syntymäjärjestyksessä mukaan kuvatekstiin, ei kuvassa olevien pentujen mukaan. Mut Lumi on ainakin tuo pentu jolla on niskassa eniten valkoista.

Yö meni kohtuullisesti. Pari kertaa Hilu kävi meidän sängyn vieressä inisemässä ja Ikkä meni kaveriks kasailemaan karanneita pentuja. Senpä jälkeen oli hyvä jatkaa unia, sekä koirien että meidän.

Lapset oli mukana katsomassa melkein kaikkien pentujen syntymää. Lumi tosin oli aamuyllärinä kaikille muksuille. Aamulla kyseltiin montakos pentua meillä illalla olikaan kun menitte nukkumaan? Ja eikun laskemaan pentuetta uudelleen. Nyt vaan pienet apulaiset ovat kohtuu kärsimättömiä oottamaan silmien aukeamista ja lupaa sylittelyyn.

Jytky oli hiukan ihmeissään, ku ei unikaveri enää tullutkaan viereen köllimään vaan murisi äkäisenä pentuaitauksen laidan takaa. Jytky nukkui sitten ensin meidän vieressä ja siirtyi vain sängyn viereen lattialle, kun ei se kaveri kerran tuu nukkumaan.
Vekku puolestaan joutui olemaan yön sisällä kevytmetallihäkissään. Kävihän se tuore isukki haistelemassa uusia tulokkaita vaan Hilu anto lähöt, murinan ja haukun säestämänä. Katottiin sit parhaimmaks moinen yöjärjestely. Kissat nyt ei välitä tulokkaista tuon taivaallista.

Mut jos minä nyt sit tännään sitä pyykkiä. Sitä tuli sit vielä pari koneellista lisää, noita pyyhkeitä ja peittoja kun meni ihan omiks ja naapureiden tarpeiks asti.