16. syyskuuta 2010

Pienen pojan suuri rekkaretki


Ja tästä se alkaa, pienen pojan suuri retki... Korkeelta näkee kauas. Jännitystä havaittavissa mellevän hymyn takana.


Ensin lähtötarkastukset parkissa


Sitten nokka kohden suurta seikkailua




Perävalot Kuopion motarilla


Ramppi kohti määränpäätä




Parit liikenneympyrät ennen päätepysäkkiä.

Retken lopusta en ehtinytkään ottaa kuvaa. Ikkällä oli jo kiire lastaamaan autoa ja sen jälkeen suunta Vantaalle.

Myö ruetaan iltahommiin ja iltapalaks maistellaan omenapiirakkaa.

5 kommenttia:

Mari A. kirjoitti...

Huigeeta!

Joskus 18-kesäisenä liftailtiin rekoilla pitkin ja poikin ja oli se isommastakin lapsesta aika huigeeta istuu niin korkeella!

-Jassu- kirjoitti...

Oi wow, on siinä ollut jännitystä ja vauhdin hurmaa! :-)

xxxxx kirjoitti...

Wau, tuo oli taatusti päivän kohokohta;-)
Kiva kuulla teistä taas, voikaahan hyvin!

Kikka kirjoitti...

Wau! Kyllä kelpaa pikkumiehen, taitaa Ikkä olla suuri sankari ja esikuva!?

Minttu kirjoitti...

Mari A: Sen jälkeen on hommat tiukentunu, ei kuulemma saa ottaa liftareita kyytiin =) Vielä kun tuonne piäsis itekkiin mukkaan.

Jassu: Jännitystä ainakin =)

Aamunkukka: Illalla ei muusta puhuttukaan. Ja kun Aatu on ihan räkänen ja nukkuminen hankalaa, niin pitihän siitä keskustella myös yöllä.

Kikka: Kyllä se Ikkä taitaa olla maaliman paras. Ja sit ku vielä isi laittaa piipaa-takin (heijastintakki) päälle, niin jo on pienen pojan naama kirkkaana =)