23. syyskuuta 2010

Vuosi sitten...

...tein äidistäni neljännen kerran äidin.


Synnyin pitkän kaavan mukaan. Neuvolasta ja äitipolilta oli ohjeet lähteä sairaalaan ambulanssilla ensimmäisistä supistuksista. Oletettiin minun syntyvän vielä nopeammin kuin Aatun. Silloin kun ohje annettiin asuttiin vielä Petosella ja matkaa sairaalaan olisi ollut reippa 8 kilometriä. Muuttohan sattui sitten juuri passelisti tähän sairaalan naapuriin. Muuttoa ruvettiin tekemään tiistaina aamulla ja illalla oli saatu jo asunto melkein asuttavaan kuntoon. Synnytys lähti käyntiin yöllä vesien mentyä ja lähdettiin Kysille. Ei tosin lanssilla, vaan ihan omalla autolla. Lanssilla olisi kestänyt kauemmin tulla meille, kuin meidän mennä tuohon naapuriin. Sielläpä ne sitten loppui supistukset salissa. Koko lysti kesti kaikkiaan 18 tuntia, elikkäs se siitä pikasynnytyksestä. Olenkin ollut syntymästäni asti rauhallinen.





Osaan kiikkua


Osaan kiivetä siskon sohvalle...


...ja keikkua siellä.



Osaan syödä itse lusikalla ja haarukalla


Käsin syöminen tosin on paljon tehokkaampaa


Halailen paljon ja osaan näyttää ikäväni.


Jos olen hereillä äidin ollessa koneella, istun joskus tietokonekaapissa. Tyhjennän papereita tulostimesta....


...tai harjoittelen hienomotoriikkaa avaimilla ja kaapin pohjassa olevalla reiällä.


Osaan pyytää ja tiedän mitä purkka on.


Tiedän myös että siskon kerhopullossa on aina jotain hyvää.


Ja minä osaan kävellä. Olenkin sisarusparvestani ainoa joka otti jalat alleen alle vuoden ikäisenä. Näiden hienojen taitojen lisäksi osaan juoda mukista, osaan sanoa kakka, osaan osoittaa mieltäni, nukun hyvin yöllä ja päikkäreillä, olen iloinen, osaan leikkiä pitkiä aikoja, rakastan legoja....

Minun ensimmäisiä synttäreitäni juhlitaan lauantaina. Mukaan on kutsuttu kummit ja mummo sekä parhaat ystäväni, jotka seikkailevat täällä klik klik.

Ei meillä tämä viikko ihan juhlahumussa ole mennyt. Ollaan Aatun kanssa räkiksessä. Ja lisäksi meidän ollessa syömässä, Aatu päätti viihdyttää minua keikkumalla tuolilla. Seurauksena oli tälläinen pieni vekki alahuulen alla ulkopuolella.



Ja tälläinen vähän isompi sisäpuolella.


Veljpoeka naksautti naamansa pöydän reunaan ja sai ylähampaat läpi alahuulesta.

Nyt äidin pitää kuulemma rueta siivoamaan juhliani varten. Terv: Veetu the Viipoli

7 kommenttia:

-Jassu- kirjoitti...

♥ Paljon Onnea! ♥
Reipas ja taitava poika, kivoja puuhasteluja.

Ja UIKS tuota hammas&huulivammaa... Ihan on läpi asti mennyt, huh huh.

Anonyymi kirjoitti...

Onnea Veetulle! Toinen on aika rentona iskän olkapäällä :)
t. Katja Päivänpesästä

Sani kirjoitti...

Peljon onnea :)

Annu kirjoitti...

Osaat myös olla syötävän söpö<3
Onnea 1v!!!

eve kirjoitti...

Onnea pikkumiehelle! Ihana ja taitava oot! :)

Suwi kirjoitti...

Onnea pienelle!! =)

Mia kirjoitti...

Oi mikä haaveri!, onneksi nuo paranee nopsaan.
Onnea kovasti söpöiselle! :)