Voihan yrjö

Olin suunnitellut tälle päivälle kaupunkireissua lasten kanssa ja iltapäiväks sitten elokuvia. Tasan ei vaan käy aina onnen lahjat. Ikkä läks aamulla viiteen töihin ja sen keitellessä täällä kahvia Veetu vaati tissiä. Nousin sängystä ja en meinannu päästä pikku poikien huoneeseen, ku viskas nupissa. Hiippailin sinne pitkin seiniä. Ikkä kyseli sit vointia tissittelyn jälkeen, mut ei se nyt kauheen paha ollu, vähän viskeli nupissa. Kampesin takasin nukkumaan.
Voi yrjö sentään, mikä oli olotila, kun herättiin tähän aamuun sit ihan virallisesti. Oon nyt kyykkiny toista tuntia pää pöntössä. Ikkä soitti kaverin naapurista käymään kaupalla, että on sit evästä muksuille. Siis ihan kuulkaa mikroon ja lautaselle. Meillä ei oikeesti syödä eineksiä ikinä. Nyt lapset sit mässää mikropitsaa ja makaronilaatikkoa. Nyt viimesen tunnin aikana olen saanut limpparin pysymään sisällä, eikä nupissakaan viskele enää.
Harmittaa vaan se kaupunkireissu. Olis pitäny hakkee Elloksen paketti ja Atelle olis pakko saada farkkuja. Ne ainokaiset kun meni ja puhkes polvesta. Heselläkin olis ollu kiva käydä. Noooohhhh.... Kattoo mikä on olo iltapäivällä.
Meille tulee piiiitkä ilta jos ei päästä mihinkään. Ikkä tulee takasin kottiin vasta yöllä.
Veetu on lähti unille parvekkeella, joten tää mamma käyttää tilaisuutta hyväksi ja ottaa pikku tirsat. Meen tonne Aten sänkyyn, niin samalla olen läsnä isommille, ku ne kattoo Prinsessa Ruususta.