Juhlintaa

Eilen oli kerhoaamu. Mulla oli tarkotus pikku ukkojen kanssa käydä hakemassa koivun oksia maljakkoon, ett saatais maalatut munat koristeeks. Jäi hakematta. Veetu istua napotti koko vientireissun vaunuissa, eikä malttanu nukkua.
Nukutin ipanaisen sitten hakureissulla, että voitiin pomppia lumikasoissa. Ensin kerhon pihassa ja sitten omassa pihassa. Ruuan jälkeen kellistin koko sakin päikkäreille. Meillähän ei nuo isommat nuku enää ollenkaan. Mutta eilen saattoi olla jotakin tekemistä illan juhlilla unen tuloon. Saattoi olla että äippä mainitsi, että se joka ei nuku jää isin kanssa kottiin...

Ja kyllä kannatti nukkuminen. Lasten kaverin 4-veet juhlittiin koulun salissa. Ihana tila. Lapset juoksi, pelasi, leikki, piirsi, hillui..... Tälle kaikelle oli tilaa, eikä kellekkään sattunut haavereita. Suosittelen lämpimästi, jos siihen suinkin on mahdollisuus.

Tarjoilupöytä oli järjestetty salin toiseen päähän, iso pöytä. Herkkuja oli jokaiseen makuun, käärmekakkua, karkkia, keksiä, sipsejä, suklaakakkua..... Pienet vieraat söi ensin porukalla ja sen jälkeen jokainen kävi tankkaamassa ainakin kerran.

Parasta, ainakin lasten mielestä, juhlissa oli onginta. Yllärinä oli pääsiäisen lähetessä pieni tipu laitettavaksi rairuohoon, keväisiä tarroja ja kindermuna. Sopiva määrä, eikä mukana ollut mitään ylimäärästä. Pitänee itekkin miettiä niitä kaveripussukoita. Ongintaa en taida järjestää, mutta voisin pyörtää päätökseni niistä pussukoista. Sisällön vaan pitää olla tarkkaan harkittu. Jään pohtimaan sitä.

Ja se kamera. No sehän oli tietysti kotona. Laitoin akun latinkiin jo aamulla, että kestää juhlien kuvauksen. Ja sinnehän se sitten jäi, keittiön tasolle latinkiin. Onneks juhlien emännällä oli kamera, joten muistitikun kanssa pittää käydä kylässä.