Enhän minä mittään kerkii

Kaikki blogit on jääny lukematta saati että olisi omaansa päivittäny. Kevään koettaessa mulle iski se puutarhahulluus, no syksyn koettaessa iski mustikkapöhö ja sienestys ja vatut ja puolukat ja ravut jajajaja.... Pakastin on täynnä jo mustikoista ja mansikoista, vattuja nyt ei tänä vuonna juurikaan näyttäs tulevan, ovat ihan matosia. Puolukat ei oo vielä kypsiä, onneks. Sienistä oon saanu pakkaseen jonniin verran kanttarelleja, muita en oo vielä ees katellu. Tänä syksynä aloitettiin Ikkän kanssa uusi, yhteinen harrastus ja ollaan soudeltu iltaa aamua rapumertoja pitkin järveä. Saalistakin on tullu.

Onpa noita rapusia tullu sen verran että muutamat yksilöt muutti akvaarioon asti. Käytiin männä viikolla viemässä rapuja appiukollekkin ja valittelin anopille etten taida enää päästä marjaan, ku pakastin on täynnä. Ihana anoppi pelasti tilanteen ja saadaan lahjaksi 120 litranen arkkupakastin. Ihan huippua, nyt pääsen sit vielä vähän mustikkaan ja puolukkaan ja sieneen ja kohta alkaa metästyskausikin. Perjantaina se pauke alkaa ensin kyyhkyillä, sit kohta piäsöö poksauttelemaan sorsia sit mehtäkanalintuja ja sit jänöksiä. Aaaaahhhhh..... Minulla on totuuden hetket syyskuun alussa ku menen sinne metästäjäkurssille ja siitä tutkintoon. Suahan tiiä piäsöökö sitä itekkin vielä jänöksiä poksauttelemaan ennen joulua =) Niin siis siitähän minun piti kertoo, ku en ole ollut koskaan mikään puutarhaimmeinen ja marjaan menoa olen inhonnut koko pienen ikäni. Olen alkanut päivä päivältä muistuttaa omaa äitiäni enemmän ja enemmän, ensin puutarhahulluus ja nyt mustikkapöhö. Oli oikeesti uskomaton tunne kun tajusi nauttivansa mustikan keruusta ja tuli ihan tuska päästä mehtään takasin. Parhaana päivänä piti illasta vielä vaille kaheksan pökästä mehtään hakemaan sankollinen mustikkaa. Hullu mikä hullu! On tässä ollu vähän muitakin kiiruita, ku pelkät marjat ja ravut. Ystävälläni oli pahemman puoleinen aviokriisi melkein koko kesän ja hän vietti pitkiäkin aikoja meillä lepuuttamassa aivoja. Onneksi noista irtiotoista oli apua ja ystäväni avioliitto näyttää pelastumisen merkkejä ja elämä alkaa hymyillä. Ja toisaalta meidän ystävyyssuhteemme sai uusia syvyyksiä ja vivahteita. Ihana omistaa maaliman parhaita ystäviä. Uusia käänteitä elämässä saatiin myöskin aikaiseksi. Alkukesästä "hoitolapseksi" tullut Tempo jää meille pysyvästi. Tempo töppösen kanssa aletaan tosissaan reenata näyttelyihin ja metästyshommiin. Kasvattajan kanssa oli jo puhetta tavoitella kaksoisvalion titteliä. Suahan tiiä minkälaisiin seikkailuihin sitä vielä sen koiruuvven osalta päästään. Ja jottei meitin lauma vain missään nimessä kävisi pieneksi, Hilla sai oman kisulin.

Saanko esitellä, Fauna

Tässä tappotuomion sai väärässä paikassa ollut vessapaperirulla Viikonloppuna on luvassa Aten ja Linnean synttäribileet ja siihenhän se sitten loppuu kesäloma. Meillä koulut alkaa maanantaina ja tänä vuonna sitä onkin sitten taksia oottamassa kolme koululaista. Linnea aloittaa eskan, nyyhkis niiskis. Ja minun oma pieni Veetu vepetti aloittaa torstaina kerhon, nyyhkis niiskis. Minen ala ku nuo lapset kasvaa niin kauheen äkkiä.... Nyt lähen halimaan ja pusimaan noita pieniä muruja, ne kun ei kuulemma enää ensi viikolla ole pieniä, ku ne on eskassa ja kerhossa. Sillon ollaan jo isoja