19. kesäkuuta 2012

Sisustus tuunailuja

Lupasin tämän postauksen ystävälleni jo viikonlopuks, mutta enhän minä mittään joutanu. Olen puuhaillut pienten prokkisten parissa alkukesän aurinkoiset päivät. Tämä tuolin hirvitys löytyi sieltä kuolinpesästä, joka anopin kanssa päästiin tyhjäämään. Anoppi hieman epäili minun mielenterveyttä, kun nostin tuon kammotuksen peräkärriin. Tuolille piti näyttää vähän kuumailmapuhallinta, hiomakonetta ja maalisutia. Minunhan piti tuunailla se meillä lainassa ollut sänky, jonka kuva löytyy täältä Tuli kuitenkin todettua että lasten huoneessa, joka ei nyt ole järin suuri, ei toimi tuollainen alta esiin vedettävä varasänky ratkaisu. Huone kun ei koskaan ole siisti ja se siivoaminen, no, on mitä on.... Päädyin sitten kuitenkin siihen alkuperäiseen kerrossänky ajatukseen ja löysin vihdoin tuunauskukkarolle sopivan sängyn. Ennen kuvaa ei ole, koskapa toin sängyn osina kotiin enkä viitsinyt yhden kuvan takia kasata ja taas purkaa sänkyä. Jokainen kuitenkin osaa kuvitella sängyn sellaisena kellastuneen männyn värisenä.... Hiomakoneelle töitä ja kuultovalkoista lakkaa pintaan. Eihän tuosta nyt ihan viimesen päälle tasanen tullu, mutta saa luvan kelvata. Yläsängyn päiväpeitto Ikealta, osa sänkyjen tyynyistä on jo ollut meillä ennen ja nuo tähtityynyt ostin ystävältä. Alasängyn päiväpeitto on se sama joka Linnealla on aina ollut, mutta nyt vaan käännettynä. Olipa hyvä olla kaukaa viisas silloin kun sen päiväpeiton tein. Sain ystävältä, siltä samaiselta josta tyynyt tuli, kaksi valkoista lipastoa. Toisen, isomman, lykkäsin tyttöjen vaatehuoneeseen ja tämä toinen sai sipaisun uutta maalia. Tuo maali on samaa kuin tuolin kammotuksessa ja nimeltään "leivos". Eikäpä tietenkään pienintäkään prinsessaa sovi unohtaa. Hilla sai uuden päiväpeiton, Ikealta. Tyttöjen huoneen verhotanko on ollut mallia rihveli, joten uusi on ollut hankintalistalla jo pitkään. Onneksi on Ikea. Tuon tangon saa yli 3 metriä pitkäksi, jos tarve vaatii. Ja pitihän sitä nyt nupitkin olla tangossa, sattui vielä lähes identtistä sävyä sen "leivos"maalin kanssa. Tyttöjen huone saattaisi olla nyt valmis. Olen kyllä miettinyt josko näyttäisin noille pöytä/lipaston vetimille vähän maalisutia. Jäi nimittäin vielä ihan vähän sitä maalia. Sit tuonne on tulossa Emmille oma tuoli, se saanee vihreän pinnan.... Ja uusi matto tulee ensi talven aikana, mittojen mukaan ja osa kuteistakin olisi jo olemassa. Se alkuperäinen matto suunnitelma meni kuteiden osalta uusiksi, kun sain paremmin huoneen sävyihin sopivaa kudetta. Tuli tuolta aikaisemman postauksen linkistä mieleen ettei poikien vaatehuoneen säilytysratkaisut toimineetkaan, kuin hetken. Räjäytin vaatehuoneen uudelleen ja siirtelin vähän kamoja paikasta toiseen. Nyt vaatehuone odottaa että herkiän köyhtymästä ja pääsen vähän pyörähtämään Ikealla. Jos saan sen joskus valmiiksi laitan postausta tulemaan. Edit. Tuo tyttöjen huoneen verhokangas, josta mummo verhot ompeli, on Ikealta, ostettu jo reilu vuosi sitten Puijonlaaksoon. Vieläkin näyttäis tuota kangasta löytyvän Ikealta.

6 kommenttia:

Arkirakkaus - dibsukka kirjoitti...

Oi että miten herkullinen tuoli!! Ihana!

Sänkykin näyttää hyvälle. Siinä on tainnut olla paljon työtä.

Ihania kuvia:)

Sari kirjoitti...

Mistä tuo verho löytyi?

Minttu kirjoitti...

Dibsu: Olihan tuossa hommaa, mut kun on kunnon hiomakone se helpottaa kummasti =)

Sari: Toi verhokangas on ostettu jo Puijonlaaksoon Ikealta. Viimeks kun kävin tuolla Kuopion Ikealla näytti olevan vielä tuota kangasta myytävänä

-Jassu- kirjoitti...

Tosi mahtavavia tuunauksia! Tuli kyllä kiva huone tytöille, kyllä kätevä emäntä osaa! :-D

Katja kirjoitti...

Ikea on ihan selvästi nyt lähellä :D Kävin samaisessa Kuopion Ikeassa viikonloppuna ja olihan se iso ja vielä suurempi kauppakeskus tulossa kylkeen! Prisma tyhjennettiin halvoista pillimehuista samalla reissulla. Oli jotain tuomisiakin sitten.
Leivos on kyllä nimensä veroinen väri.

suvi kirjoitti...

Taikuri;)tekee ken osaa,mahtavia huonekaluja ootki vanhasta taikonut!
Ikea on minulta vielä kurkkimatta,mutta eihän se tuosta Kuopiosta minnekään katoa...