Koiruuvvet

Ne läks justiin Ikkän ja pienten poikien kanssa anoppilaan. Ja isommat mukelot on pihalla. Hillan kanssa naatiskellaan hetken hiljaisuudesta. Oikeesti tämän mamman pittäis olla tälläkin hetkellä mopin varressa ja laittamassa pienten poikien huonetta kuntoon. Mikä lie kun kaaos on pahin, pitää sitä vielä vähän lisätä järkkäilemällä vähintään puolet huushollin huoneista uuteen uskoon? Eilisen illan vietin tyttöjen huoneen kimpussa ja tänä aamuna sai tuta kaaosahdistuksen pienten poikien huone. Sit pittäis "vähän" pyörähtää meidänkin makkarissa. Ja vaatehuoneelle pittäis oikeesti tehä taas jotain. Olen tunkenut sinne vaan ovelta tavaraa viimeisen kuukauden, joten se alkaa olla jo aika hyödytön tila. Äipän omaa aikaa -rojekteissa ei ole tapahtunut kauheasti edistystä. Ideoita tosin jo on, joten silläkin rintamalla saattaa tapahtua. Mutta se siitä.

Tarkoitushan nyt oli kertoa noista koiruleista. Kun ei ilmeisesti vielä oltu tarpeeksi hulluja ja jotenkin tuota luppoaikaakin on niin paljon ;) Päätettiin ottaa Vekulle kaveri. Päätös oli sinänsä aivan loistava, koska Vekkuli kekkuli rauhoittui huimasti. Ja kun Hilukin on mitä rauhallisin narttu, mikäs tässä on kahen koiran kanssa ollessa.
Vekku on osoittautunut syliä rakastavaksi ahmatiksi. Kouluttaminen on nautinto, sillä tuo ahne pikku kikkare tekee ruuan eteen ihan mitä vain. Josko kokeilisi kiipeäisikö tuo puuhunkin herkkujen toivossa? Vekku osaa istua, mennä maate, antaa tassua, pyörähtää itsensä ympäri, tulla luo, hypätä vasten, odottaa ruokaa paikallaan. Tuo ruuan odottaminen vaatii enää sormen ylhäällä pitämisen ja luvankin anto onnistuu vain sormella osoittamalla. Sanallisia käskyjä ei siinä kohtaa tarvita enää ollenkaan. Huippu hurtta siis. Vielä pitäisi harjoitella hihnassa kulkemista ja muiden ohittamista. Ja parit pikku temput opetellaan kanssa lisää =D Hilu nyt osaa vasta istua käskystä, eikä oikein sekään meinaa onnistua. Hilukin on yhtä ahne ruualle, eiköhän senkin kouluttaminen liene yhtä helppoa. Ikkä katsoi eilen netistä metästysvideoita, joissa koirat lähtee ajamaan perslähöllä jänistä. Toisin sanoen mahottoman ulinan säestyksellä. Vekku innostui ihan mahottomasti ja haulikon laukaukset saivat reppanan juoksemaan ulko-oven ja Ikkän väliä ulisten ja intoa täynnä. Ilmeisesti Vekku ei voinut käsittää miksei nyt äkkiä lähetä pihalle ja mehtään. Merkit ainakin siis olisivat hyvät. Toivoa sopii että syksylläkin intoa riittää ja jänöksiä alkaa kaatumaan. Pistetään vielä koiruuksista teidän iloksi parit otokset.


Vekku pienen pienenä. Tuota mustaa ei ole enää naamassa noin paljon.


Ahne? Minäkö?


Aatu on ominut Vekun täysin. Se on Aatun paras kaveri


Vekku ja Hilu ensimmäistä kertaa yhdessä




Kokoero on huima, vaikka ikäeroa on vain kuukausi. Vekku onkin isokokoinen ja Hilu puolestaan todella pikkuinen. Saahan tiiä minkä kokoinen jässikkä Vekusta vielä kasvaa.


Ensin leikitään sovussa


Ja Vekun innostuttua liikaa, antaa Hilu naiselliset äkkilähöt. Vekku tulee pöydän alta takaisin hiukan luimistellen. Hilu on pieni, mutta pippurinen, ainakin kun tarve vaatii tujausta =)


Sen jälkeen voikin köllötellä taas sovussa


Hilu on puolestaan Linnean lemppari. Vekku on Linnean makuun vähän liian villi




Veetu puolestaan keskittyy ollennaiseen =)

Lapset on suhtautuneet koiriin jokainen tavallaan. Alkuun kaikki arkailivat Vekkua sen villin luonteen takia. Aatu joka alkuun pelkäsi Vekkua eniten on nyt Vekun kanssa parasta kaveria. Atte puolestaan on luonteelleen uskollinen ja on tyynen rauhallinen molempien koirien kanssa. Linnea ei Vekun villin luonteen takia niin kauheasti välitä Vekusta, mutta Hilun neiti omi heti. Veetu on alusta asti osannut ottaa oman tilansa koirilta, eikä kumpikaan koirista ole nokitellut Veetulle. Jos Veetu päättää mennä ruoka- tai vesikupille, koirat väistää. Veetu menee myös tyynesti pötköttelemään koirien petille, olkoonpa koirat siinä tahi ei. Molemmat hyväksyy Veetun lähentelyt ja antaa ukkelin köllötellä vieressä. Välillä sitten leikitään yhdessä. Hillaa kumpikaan koirista ei oikeastaan vielä noteeraa mitenkään, käyvät nuuskimassa ja jatkavat omia juttujaan.
Tässä kirjoitellessani tissittelin Hilla Pimpulaisen uneen, joten mopin varsi kutsuu vaativasti. Jos kuitenkin ensin söis vähän. Raskausväsymyskin alkaa pikku hiljaa väistyä ja Hillan kohtuu hyvän rytmin takia alkaa olla jo ihmismäinen olo. Energiaa tuntuu tulevan päivä päivältä enemmän, joten eiköhän päivitystahtikin ala taas virkistymään kevättä kohen.
Mukavata viikonlopun jatkoa vaan kaikille!