Jännitystä joulun odotukseen

Viime joulu meni muuttaessa ja joulu meni ihan pyllylleen. Tänä vuonna oon nauttinut siitäkin eestä. Kaikki alkaa olemaan, ruokia lukuunottamatta, valmiina. Jouluhöperö iski jo marraskuun puolella ja oli melkoisen hankala malttaa mielensä joulukuun puolelle.

Onneks jouluhommat on niin hyvällä mallilla, sunnuntai meni nimittäin punaselle ristille, enkä jaksanu tehä kerrassa mittään.

Lauantai iltana kateltiin yläkerrassa elokuvia ja ajokkitytöt möykkäs tarhassa. Ikkä kävi niitä komentamassa ja tuli hiljaista, vähäksi aikaa. Puolen yön jälestä möykkä alko uudestaan ja taas käytiin komentamassa. Hiljaisuutta kesti vain tovin ja taas Ikkää vietiin alakertaan. Jäin ite koettamaan unta. Ikkä oli laittanu ulkovalot.... Sain unen päästä kiinni, en tosin kerennyt kovin kauaa unesta nauttimaan. Ulko-ovi kävi ryskeellä ja kohta pamahti haulikko. Ovi kävi taas ja Ikkä huus että äkkiä alas, pihassa on SUSI!!!! Ensin luulin että yrittää huijata, mutta kun kömmin alakertaan, en epäilly enää hetkeekään. Tukka nous pystyyn sillä kertaa. Ikkä veti vaatteita päälle sellasella vauhdilla, ettei enää tarttennu epäillä. Sinne se läks pihalle haulikon kanssa pelastamaan Vekkua. Jytky otettiin myös varmuuden vuoks pihalle ja ite seisoin ulko-ovella, selkä tiukasti ovea vasten. Saamarin hukka oli hiippaillu lasten pulkkamäen takaa suoraan Vekun kopille. Ikkä oli kattonut ensin toisesta ikkunasta minne päin tytöt tarhassa möykkää ja sit siirtyny siihen ikkunaan mistä näkee koko etupihan. Sinnepäin kun tytöt kahto ja huusi. Siellähän se susihukkanen sit oli. Ei kerenny Ikkä vaatteita miettiä sillä hetkellä.... Susi oli säikähtänyt onneksi jo sitä eka pamausta kohti puunlatvoja, eikä enää ollu ihan pihapiirissä. Vekku oli ollu sen verran fiksu, että kun oli suden haistanu, niin oli painellu koppiin ja oli siellä ihan hiljaa siihen asti kunnes Ikkä meni sitä hakemaan.
Otettiin Vekku ja Jytky sisälle. Hytkäytti kuulkaa siihen malliin että ekat aamukahveet piti keitellä jo sillon vaille kaks. Eipä tarttennu miettiä unta enää.
Päivän valettua Ikkä lähti kahtomaan jälkiä. Hukka oli jolkotellut pellon reunaa pitkin jäniksen jälessä pihaan, kiertänyt tyttöjen tarhan ja navetan takaa suoraan Vekun kopille. Siitä etiä päin ei jälkiä juurikaan pystyny seurailemaan kun lunta sato niin sopivasti aamuhämärissä. Kun Ikkä kerto missä kohtaa susi oli ollu, nous tukka uudestaan pystyyn. Illalla olin käyny tupakilla, tunti ennen episodia, ja Jytky hiippas talon taakse. Menin sitten huutelemaan sitä toiselta puolelta, 10 metrin päähän niistä pihakuusista joiden luo suden jäljet tuli.... Ei onneks sillon tullu susi vastaan.

Viime yö oli onneks rauhallinen. Eilen jo ilmoitettiin metästysseuran petoyhdyshenkilölle sudesta. Tänä aamuna soitin koulukyydille, voisko se hakea ainakin parina aamuna ihan ovelta. Nyt keli ulkona on mitä parhain, nollassa ja alkuyöstä tuli lunta. Ikkä meinaa lähteä kahtomaan lähitienoon jälet kuhan päivä taas valkii.

Että tämmöstä pientä säpinää meidän joulun odotukseen. Toivottavasti teillä on rauhallisempaa =)