, niinkuin Jassulla. Ja on aamuja niinkuin meillä, joista hitaus ja rauha on kaukana.
Ikkä läks töihin puolen yön maissa eilen. Ensin viereen hiippaili Aatu, sitten tovin päästä Veetu. Loppuyö nukuttiinkin sitten niin että pojat oli pääpuolella toinen Ikkän tyynyllä ja toinen äipän tyynyllä. No, missäs äippä? Äippä nukkui poikittain jalkopäässä Aatun tyynyn kanssa. Ah iloa ja onnea. Pojat päätti lähtee puol kasin maissa "leikkimään", eli herättämään loppu huusholli. Ensin riemun sai tuta tytöt ja sitten Atte. Joonas säästyi tältä, se kun nukkuu niin ylhäällä.
En millään kehannu vielä nousta vaan torkuin meidän makkarissa, keittiön vieressä. Hilla veti vielä unta palloon. Isommat alkoi säätää aamupalaa. Muroja vähän kippoon, vähän lattialle, vähän pöydälle.... Jogurttia vähän kippoon, vähän pöydälle, vähän lattialle... Maitoo, tosi vähän mukiin, suurin osa lattialle. Ja päälle kauhee huuto, kun tuo tönäs. Toinen huutaa vieressä pää punasena ettei halua maitoo ku haluaa mehua. Kolmas säätää leipiä, joita puolestaan neljäs ei halua. Se neljäs, joka ei saa ite jääkaappia auki, kiljuu pää punasena nektariineja. Viides vaan istui ja ihmetteli taas tätä sirkusta. Päätin tässä vaiheessa nousta ja viheltää pelin poikki. Äipän hellässä huomassa kaikki sai mitä halus ja Joonaskin ajettiin ylös.
Sit alkoi kauhia säätö ja riehuminen pitkin huushollia, kun äippä sä lupasit että aamulla lähetään uimaan. Joo, oottakeepa nyt tovi josko äippä ensin vaihtais Hillalle vaipan ja tissittelis pikku akan, jois sit edes yhen mukillisen kahvia ja rupeis sit tekemään lähtöä.
Ensin etitään uikkareita. Niistä suurin osa oli eilisen jäliltä narulla. Mutta kun yks ei halua nyt uimashortseja vaan uikkarit ja toinen ei puolestaan halua uikkareita ku just ne shortsit. Kolmas ei osaa päättää laittaisko bikinit vai uikkarin, neljäs puolestaan kiljuu pää punasena kun ei löydä pallobikineitä korista jonne ne kuuluu. Viides kopsauttelee ohikulkijoita päähän pikkuautolla, kuudes puolestaan ottaa ite vaipan pois ja kommenttina tulee " Kikke paljaana" No katoppa vaan, niinpä näkyy olevan. Seitsemäs alkaa olla jo vailla aamu-unia, mutta koetappa nukkua tässä sirkuksessa, joten parempi huutaa pää punasena. Siinä sitten eti yhelle uikkarit, toiselle shortsit, auta valitsemaan uikkareiden ja bikinien välistä, etsi ne kadonneet pallobikinit sieltä korista jonne ne kuuluu, laita vaippa takaisin viidettä kertaa samalle aamulle ja yritä kantaa toisella kädellä vaununkoppaa jossa edelleen kiljutaan pää punasena. Ihan vaan vähän valuu hiki pitkin selkää ja meinaa usko loppua kesken. Käsken porukan laittamaan uikkarit päälleen ja samalla tuomaan alkkarit rantakassiin. Laitan kahelle pimulle hiukset ojennukseen, kolmannen onneksi rauhoituttua vaununkopassaan. Sit pyyhkeiden laskentaa, yksi mulle ja montas noita uivia muksuja taas olikaan? Juomista, kellä oli eilen viimesenä kädessä mehupullo? Se löytyy melkein tyhjänä jääkaapista, lisää tiivistettä ja vettä ja taas mennään. Missäs se rantaviltti? Jaa, niin, kukaan ei sit muistanu eilen laittaa sitä kuivumaan. Missäs se toinen sit on? Sekin löytyi pienen etsinnän jälkeen. Kellukkeet kouraan kahelle keskimmäiselle. Mitäs meiltä vielä puuttuu? Aurinkorasva vielä kassiin ja äkkiä pihalle ennen ku läkähtyy lopullisesti.
Kellarin ihanassa viileydessä otin pienen aikalisän hakiessani vaunuja. Muistin jopa ottaa rantalelut mukaan kun sai hetken hengittää rauhassa. Ulkona joku muisti että äippä onhan meillä jossain rantapallot ja kaks uimarengasta. No niin kuulkaa on, vaan ei pienintäkään hajua missä ja ei, en todellakaan enää lähe ehtimään niitä.
Rantaan me vaan kuitenkin päästiin. Rasvat pintaan ja uimaan. Hilla nukkui melkein koko ajan, joten pääsi itekkin uimaan, lasten suureksi reimuksi. Äippä nyt vaan sattuu olemaan maaliman paras krokotiili, jonka selässä pääsee syvään veteen. Parin tunnin uintisession jälkeen olikin kiva pötkötellä auringossa ja juoda mehua.
Jos niitä vaatteita sitten päälle?! "Kikke paljaana!!" Ja niin vietiin meidän Veetua pitkin rantaa. Juoskoon kuhan ei enää mene vetteen. Aatun kanssa pientä säätöä, melko helppo tapaus tällä kertaa. Aatun alkkarit vaan oli unohtunut matkasta. Isot pojat meni uimakoppiin vaihtamaan vaatteita. No sitä mitä isot edellä sitä pienet perässä. Onneks ei siinä hommassa kellään jääny sormet kopin oven välliin. Emmillä oli vajaa kuutio hiekkaa uikkareiden sisäpuolella, joten eukko takasin vetteen ja pesulle. Linnea puolestaan otti edelleen rennosti pyyhkeeseen kääriytyneenä eikä tehnyt elettäkään että niitä vaatteita.... Muksut alkoi tässä vaiheessa juosta kilpaa eestakas, joten päätin että nyt olis hyvä aika tämän mamman kuoriutua märistä bikineistä. Käskytin isommat vahtimaan pienempiä ja vaihoin vehkeet kuiviin itellekkin. Linneakin sai vihdoin kuteet niskaan. Sit kamoja kassiin, lasten uikkarit, tsek, rantalelut, tsek, pyyhkeet, tsek, rantaviltti, tsek, kellukkeet, tsek, tyhjä mehupullo, tsek, kaikki muksut, yy, kaa, koo, nee, vii, kuu ja Hilla vaunuissa, tsek. Ja kotia kohti.
Pienimuotoista natinaa oli havaittavissa kaupan kohdalla, kun yks jos toinen olis halunnu jätskiä ja vesimelonia. Sori muksut mut kukkaro ei tullu mukaan, aika jännä.
Kottiin pääsy on aina yhtä juhlaa. Ruoka tulille, tai siis tässä tapauksessa pinaattiletut mikroon ja makkarat grilliin. Ja sit jos niitä rantavehkeitä kuivumaan että päästään päikkäreitten jälkeen takasin. Pyyhkeet ensin olkkariin telineelle. Tässä vaiheessa mikro kilahtaa ja grillistäkin kuuluu poksahtelua, joten huttua huiviin. Mahat täynnä on kiva lähtee leikkimään. Jos nyt sit ne uikkarit. Menen kylppäriin huuhtomaan uikkareita. Joonaksen uimashortsit, Aten ja Aatun uimahousut, Emmin uikkari, Linnean pallobikinit.... Tuota tuota, missähän ne mahtaa olla tämän äipän bikinien housut??? Ei ole kuulkaa pienintäkään muistikuvaa koko housuista sen jälkeen kun otin ne pois jalasta. Pitänee tarkistaa rantsu kuhan sinne illasta taas mennään. Vois olla tälle mammalle tarpeen sellanen immeinen joka muistais muistuttaa niistä omistakin kamoista.
No yksiä bikinihousuja köyhempänä jatkan tätä helteessä öllöttelyä. Kuhan päikkäriläiset herää ranta kutsuu taas, sirkuksesta huolimatta.
Mukavia hellehetkiä kaikille!
Terveisiä Oivalta
2 viikkoa sitten
12 kommenttia:
:D siis niin huippupostaus :D Pitkää pinnaa myös seuraavaan uintireissuun, toivottavasti myös omat bikinisi löytyisivät ;)
Voi että, nyt en voi muuta kuin nauraa! =D
T. kuuden lapsen äiti pohjoisesta
Kiitokset molemmille anoille! Bikinihousut löytyivät sieltä samaisesta uimakopista minne ne olin jättäny =)
No nyt mä sitten tiedän, miksi oikeesti oon jättäny uintireissut isin hoidettavaks..
kyllä se isi joskus on jotain maininnut, että kaikkien lasten ja romppeiden noukkiminen rannalta talteen ja kotiin selviäminen on aika haasteellista.
Pysyy, kuule nuorena, kun ei jää aikaa vätystelyyn!
Tarjoisin sulle mansikkakakkukahvit, jos oltais kahvilan kulmilla.
(hyvä, kun sun bökserit löytyi)
ihana postaus!
Kylläpä alkoi hymyilyttämään tämä postaus!! :) Hattua nostan tuolle suoritukselle.. ei ihan jokainen äiti lähe 7 lapsen kanssa uimaan!! :D
Sirkku: Kylläpä kaakkukahaveet maistuis. No ei tässä kyllä todellakaan ehi vanhenemaan =)
Suwi: Elämää =) Millos tuas rantsuun porukalla?
Kassukka: Pakko myöntää että tuota kirjoittaessa jo hymyilytti itteekin, vaan ei hymyilyttänyt sillon ku oli tilanne päällä. Rakastan ite niiin paljon uimista, että noita muksuja sais olla varmaan 15 ennen ku alkasin ees miettimään vaihtoehtoa "ei mennä"
yhdyn Sirkkuun;)siis,siksi jätänki uinti-reissut miehen tehtäväksi:)No,tosin..4 vanhinta käyvät itsenäisesti jo uimassa,ku ranta on melkein vieressä.
olispa kiva tavata livenä,eihän me niin kovin kaukana toisistamme asu;)
Suvi: Kyllähän minä kahvit aina keitän, jos joku sattuu kylään tupsahtammaan.
nyt vasta tännekkin eksyin =) tokihan me rantaan lähetään =) huomenna torstaina vois vaiks lähteekki ;)
Olipas kaoottisen mutta hauskan kuuloinen rantareissu teillä. Ja kirjoitat siitä vielä niin hauskasti. :) Turhaan mä täällä pähkäilen miten tuun pärjäämään 3 tytön kanssa joista vanhin on jo kohta 11v. Mukavaa loppukesää!
Krissy: Kyllähän tämä meidän elämä on melkoista kaaoksen hallintaa.
Hyvinhän sinä pärjäät. Onneks vauvat kasvaa aina pikku hiljaa mukaan touhuihin =) Kerkee äititkin sopeutua.
Lähetä kommentti