11. toukokuuta 2011

Luojalle kiitos

Paremmin tätä ei voisi aloittaa. En ole sen kummemmin uskossa, uskon kyllä, mutta.... Pakko oli huokaista moinen lausahdus yläkerran isännän suuntaan, kun Ikkä avasi naamakirjan tänä aamuna ja ryntäsi herättämään.


Tässä roihuaa yksi Ikkän työajokeista.
Rekkapalossa ei loukkaantunut onneksi kukaan. Tästä linkistä KLIK KLIK pääset lukaisemaan jutun Iltalehen puolelta.

Ja sitten pari sanaa siitä talosta. Ei olla vielä tehty päätöksiä suuntaan tahi toiseen. On vielä niiiin paljon asioita joita pitää selvittää. Ihanahan se on ja tilaa, voi taivas. Poikien huoneeksi tulisi liikuntasali, neliöitä 62. Mutta kuten sanoin, ei voi tietää.... Kaikkiaan meidän käyttöön tulisi n 300 neliötä. Ja se piha, kiipeilytelineitä, hiekkalaatikko, kiikkuja, jääkiekkokaukalo... Päätöksen tekoon menee varmaan pari päivää.

4 kommenttia:

suvi kirjoitti...

huh huh...taatusti säikäytti:(
noo,toivotaan,ett se talo olis teidän...

Sirkku kirjoitti...

Tollasissa tilanteissa jää kylmä olo mieleen pitkäksi aikaa juuri sen takia, että kuljettajan paikalla olisi ihan yhtä hyvin voinut olla läheinen. Ja olipa läheinen tai kaukainen, niin jonkun isä tai poika kuitenkin (taikka vaimo tai tytär, onhan niitä tyttörekkakuskejakin).

Sen talon suhteen teette varmasti oikean päätöksen, koska noin suuressa asiassa pohtii ne negatiiviset asiat hyvin tarkkaan ja kun suuret asiat sujuu sitten omalla painollaan, on ratkaisun teko helppoa.
Kun tilaa ja kapasiteettia on tuon verran, antaa se teille tulevaisuudessa paljon mahdollisuuksia toteuttaa ideoita.
Mielenkiintoisia päiviä teillä edessä.

Helmi kirjoitti...

hui kamala!

Siitä talosta, se poikien huone olisi sitten lähes samankokoinen kuin tämä meidän luukku, josta maksetaan vuokraa nelinumeroinen summa.:)

Mä niin haaveilen isosta talosta maalla. Meillähän on rakenteilla talo, mutta jos seuraavaksi sitten vaikka muutettais maalle.;)

Suwi kirjoitti...

oho luinkin ton jutun.