18. tammikuuta 2011

Tulikin odotettua pidempi

Tauosta nimittäin. Oli tarkoitus loppuviikosta kirjoitella, mutta elämä ei kuleta aina niinkuin on suunnitellut. Veetulla nosti kuumeen ja käytiin vaihteeks hakemassa kuuri.
Perjantaina Atte ja Linnea läks mummolaan ja myö haettiin Joonas ja Emmi meille. Lauantaina koko sakki oli koolla. Iltapäivästä päikkäreiden jälkeen Veetulla rupes hengitys rohisemaan ja iltaa kohen vielä vinkumaankin. Yöunille lääkitsin jo Ventolinella. Katottiin Joonaksen ja Ikkän kanssa elokuva ja välillä piti käydä kuuntelemassa Veetun hengitystä. Läksin ekan kuvan jälkeen nukkumaan ja Ikkä jäi Joonaksen kanssa kahtomaan vielä toisen kuvan. Jäi puheeks että Ikkä herättää jos Veetun hengityksessä on jotain. Ja niinhän siinä kävi että ylös oli noustava. Hengitys oli todella hankalaa, raskasta ja vinkuvaa. Soitin samantien ambulanssin ja valmistauduin lähtemään Kysille. Lanssi tuli melkein heti, laittovat hälkestä kiireellisenä tulemaan. Hapetus oli heikkoa ja vinkuna molemminpuolin selkeää. Kipastiin lanssimiesten kanssa alas ja päästiin hoitoyksikön kyydillä Kysille.
Hengitys selkiytyi hiukan jo matkalla, joten laittovat normipäivystykseen. Lääkäri määräsi salbuventtia spiiralla ja sen hengittelyn jälkeen ei lääkärin mielestä ollut tarvetta jäädä seurantaan. Päästiin kotiin nukkumaan ja puol neljä oltiin uudestaan unessa.
Aamulla vaille seitsemän pienin mies heräsi pihisten ja vinkuen, joten taksi alle ja takasin Kysiin. Vastassa oli samainen lääkäri kuin yöllä ja passitti suoraan hengittämään spiiralla lääkettä ja lähete lastenpäivystykseen. Lastenpäivystyksessä hengiteltiin lisää lääkettä, keuhkokuviin, labraan ja osastolle.
Osastolla eka yö meni lisähapella ja parin tunnin välein annetulla lääkityksellä. Maanantaina aamupäivällä hengitys oli vielä raskasta ja varsinkin rasituksessa hengitys alkoi vinkumaan. Eipä ollut toiveita kottiin pääsystä.
Seuraava yö meni ilman lisähappea ja yhdellä lääkekerralla. Aamulla käytiin keuhkokuvissa ja lääkärinkierrolta päästiin kotiin. Lääkitys jatkuu vielä kotona.

Muutama kuva pienestä potilaasta on puhelimessa, mutta kun en edelleenkään osaa käyttää sitä blue toothia tai mikä se nyt sitten olikaan, niin en lisää tähän postaukseen nyt kuvia. Niitä tiedossa sitten kun Ikkäkin on kotona. Nyt vointi on hyvä ja toivotaan ettei moinen uusi ihan heti, mielellään ei koskaan.

Mukavat viikon jatkot!

6 kommenttia:

-Jassu- kirjoitti...

Voi apua, on teillä taas ollut rankkaa :-(
Palottavia nuo pienten hengitysvaikeudet! Toivottavasti pahin on takana ja saatte sellaiset ylläpitolääkitykset ettei tilanne pääse noin pahaksi.
Jakselemista ja pikaista paranemista!

Katja kirjoitti...

Mä ajattelin otsikosta että nyt siltä sitten syntyikin pitkä tyttö :) Ei sentään vielä.

Toivottavasti pieni potilas paranee pian ja tauti jää uusiutumatta!

Kikka kirjoitti...

Voi teidän pientä!

Yhdyn Jassun sanoihin, on tosi pelottavaa kun lapsen hengitys ei kulje niinkuin pitäisi.

Parempia vointeja pikku-ukolle!

Aamunkukka kirjoitti...

Kovasti voimia, voi pientä Poikaa! Ihan samoin sanoin Jassun kanssa, kaikki parantavat ajatukset sinne täältäkin!

Sirkku kirjoitti...

Onko niillä pojilla tehty infektioastmadiagnoosia vai oliko tuo ihan uusi kokemus? (Oon sen verran uus lukija, etten tiiä teijän historiasta vielä paljoo)
Kurjia ja rankkoja sairaalareissuja tuommoset sekä potilaalle, että vanhemmille. Ei siinä vanhemmat oikein osaa olla rauhassa, ennenkuin tilanne selviää.

Minttu kirjoitti...

Sirkku: Aatulla on infektioastma ja osastollakin ollaan kertaalleen oltu. Siinä mielessä tämä ei ollut ihan outo juttu. Veetulle tosin oli eka ahistus ja eka reissu Kysille.