12. lokakuuta 2010

Tiistaina kerran

Minä en tarvii enää herätyskelloa. Minulla on oma nahkavekkari, joka herättää kellon tarkasti aamulla 6-6.30. Joskus jopa aikaisemmin. Muut jatkaa aina unia,kun myö herätään Veetun kanssa lukemaan blogeja ja päivittämään sähköposteja. Taivastellaan kahestaan koneella tunnin verran ennen muiden nousua. Toisaalta ihanaa sylitellä kaikessa rauhassa unilämmintä lasta, mutta joskus kyllä se oma sänky veisi voiton.

Tänään noustiin jo ennen kuutta. Atella oli poikkeuksellisesti kasiin meno jo eskaan. Liekkö nahkavekkari ollu siitä tietoinen ja arveli ettei äippä ainakaan pommiin nukkuisi. Ikkällä oli kasilta lähtö, joten ei tarvinnu hoputtaa muita kuin Attea aamusella lähtöön. Tyytyväinen jäpikkä pääsi Ikkän kyydillä eskaan, harvinaista herkkua =)

Mikä lie tässä väsymyksessä, mutta tuntuu että silloin kun on aivan sippi, järjestää itelleen ihan älyttömiä tekemisiä. Nyttenkin iltapäivästä meni hermot tähän vaatesäilytykseen, joten piti vähän laittaa paikkoja uuteen uskoon. Ei siinä, jos olis pitäny siirtää vaan yhtä lipastoa paikasta A paikkaan B, mutta kun piti sitten ennen sitä siirtää kymmentä muutakin huonekalua paikasta A paikkaan B ja välillä vielä sen Ceenkin kautta.

Pikku poikien huoneesta nojatuoli ja jalkalamppu muutti Linnean huoneeseen, jotta eteisessä oleva penkkirahisäilytyshässäkkä saatiin pikku poikien huoneeseen. Sitten siellä pikku poikien huoneessa piti siirtää sänkyjen paikkaa ja siirtää arkkupakastin olkaariin. Arkkupakastin on kyllä sitten vihonviimenen keksintö. Se ei vaan sovi minnekkään, eikä näytä hyvältä missään. Voiskohan sen laittaa parvekkeelle? Meneeköhän se siellä rikki? Sitten sinne parvekkeelle ei sovi mitään muuta....
Siis palataan siihen asiaan. Sitten eteisestä piti siirtää se lipasto siihen penkkirahisäilytyshässäkän paikalle. Lipaston paikalle piti kaivella tooodella siististä ja tooodella tyhjästä vaatehuoneesta kenkäteline ja sen lipaston kaveriks vielä toinen lipasto. Nyt kahdessa lipastossa on laatikot jokaiselle 7 muksulle. Yksi on tosin vielä tyhjä tai se mitään tyhjä oo. Siellä on jotain lahjapaperijuttuja ja mitä lie. Mutta en jaksanut enää tänään aatella niille uutta säilytyspaikkaa, kun enhän minä tarvii sitä yhtä laatikkoo ihan vielä. Ja jos sitä paitsi ehin ennen sitä saada sen uuden lipaston....
Siinä sitten samalla huonekaluja ees taas roudaillessani imuroin ja luuttusin aina huoneen kerrallaan, onneks jätin keittiön viimeseks. Olin saanu muut paikat lähes kuntoon, kun ruoka valmistui. Eikun syömään. Söin ite harvinaisen nopeasti ja aattelin että lasten syödessä on loistava aikaa soittaa äiteelle. Tooodella fiksu ajatus siinä sitten samalla vähän pyyhkäistä rätillä pölyjä sieltä täältä. Kuuntelin toki puolella korvalla muksuja, mutta tuntui olevan mukava ruokailuhetki, joten en sen kummmemmin kiinnittänyt huomiota pöytäseurueeseen. IIIISOOOOO VIRHE!!!!






Lapset, keittiönpöytä ja lattia oli kuorrutettu riisillä. Arvatkaa meinasko päästä itku. Ei auttanu ku lykätä koko sakki suihkuun ja rueta imuroimaan keittiön täydeltä riisiä.

Nyt onneks koko sakki on unessa ja tää mamma lukasee mitä teille muille kuuluu ja tuhoaa yhden levyllisen Fazerin lontooraesuklaata.

Hauskaa viikon jatkoa ja lomaa ootellessa!!!

5 kommenttia:

Aamunkukka kirjoitti...

Voi eiiiii... tuo on sitä arkipäivän komiikkaa, joka ei taatusti naurata tapahtuma hetkellä mutta myöhemmin kyllä;-) aika veitikka se siinä istuu, eikä kovin nälkäiseltä näytä. Taisi saada muutaman riisin ihan suuhun asti?

Rentoa iltaa Äityli, olet sen ansainnut. Hei, ja jos haluat eroon siitä pakastimesta niin laita vaan partsille;-)ei taatusti tykkää siitä!

-Jassu- kirjoitti...

Voe elämä! 8-D On siinä ollut lapsosilla mahtava ruokahetki ja kuva on ihan loistava!

Mulla taitaa olla taipumusta samaan... Mitä vähemmän sitä energiaa on, niin sitä enemmän tulee aloitettua (huom! aloitettua...) kaikkia hulluja projekteja jotka aina leviävät ja laajenevat ihan kummallisiin mittasuhteisiin.

Katja kirjoitti...

Teillä on sitten ollut ihan omat riisiviljelmät :D Olet kyllä suklaasi ansainnut!

Mia kirjoitti...

Ou nou! :D Joo, vaikka ei taatusti paljoa naurattanut kun näky ilmestyi..
Huonekalujen siirtely kummasti piristää, taas jaksaa katsella kotia ihan uusin silmin. :)

Minttu kirjoitti...

Aamunkukka: Voi kun en tarviiskaan sitä pakastinta, mutta eihän tämän sakin eväät sovi mihinkään jääkaappiapakastinyhistelmään.
Ja kyllä noilla muksuilla tuli mahat täyteen, äippä oli vaan laittanu reilusti riisiä kaveriks.

Jassu: Ipanaisilla oli joo, huippuhauskaa. Onpa hyvä kuulla etten ole ainoa "hullu" väsyneenä =)

Katja: Tää on kerran käynyt myös mannapuuron kanssa. Sillon ei ihan imuri riittänyt siivoukseen.

Mia: Se piristää kyllä kummasti =) Mutta miksihän siihen hommaan pitää aina rueta rättipoikkiväsyneenä?