1. heinäkuuta 2010

Äitiydestä ja puolikkaasta äitiydestä

Ajattelinpa kirjoittaa vastaukset ja pohdinnat anonyymeille nyt ihan tätä kautta. Olen koko äitipuoli ja äitiurani ajan huomannut sellaisen seikan, että äitiys on pyhää. Toista äitiä ei missään nimessä saa arvostella, ainakaan omalla nimellä ja naamalla. Ja jos arvostelijana on vielä se hirveä kauhea äitipuoli, niin eihän se silloin voi pitää paikkaansa. Onhan se äitipuoli aina kaiken pahan alku ja juuri, mustasukkainenkin vielä....

Jos äitipuolena kantaa vastuuta toisen äidin lapsista ja koettaa kasvattaa heistä kunnon kansalaisia, on itse äärimmäisen arvostelun kohteena. Biologiset äidithän eivät koskaan voi olla väärässä. Lapsilla ei koskaan ole päällään epäasiallisia vaatteita, he eivät koskaan voi olla nälissään, he eivät koskaan käyttäydy kuin apinalauma. Ja jos näistä asioista joutuu sanomaan biologisille äideille saa pelkästään kylmää vettä niskaansa. Vaikka asiat olisivatkin epäkohtina tiedossa esim. kouluissa, sillä ei ole mitään merkitystä biologisille äideille. Biologisilla äideillä on oikeutena käyttäytyä miten heitä huvittaa, miettimättä hetkeäkään onko se heidän lastensa edun mukaista ja kuka sellaisesta lapsellisuudesta eniten kärsii. Toki on paljon biologisia äitejä sekä äitipuolia jotka kykenevät tulemaan toimeen keskenään, kuten kaksi aikuista ihmistä joilla on samat edut valvottavinaan. Sitten joukkoon mahtuu täysin lapsellisia ihmisiä, joiden kanssa yhteistyö on täysin mahdotonta.
Kukaan ei koskaan mieti uusperheiden tapauksissa sitä biologisen äidin mielentilaa. Onko hän kenties mustasukkainen entisestä puolisostaan, onko hän katkeroitunut erosta, onko hän oikeasti kykenevä huolehtimaan lapsista. Nämä pienet seikat yleensä kaadetaan vain sen äitipuolen roolia hoitavan niskaan. Perhe ja äitiys on pyhää, uusperheissä on siis pakko olla jotain vialla.

Olen nyt saanut oman parisuhteeni ja äitipuolen roolin aikana tarpeeksi paskaa niskaan, joten astia vuotaa jo yli. Pääni hajoaa jollen saa purkaa sitä vitutuksen määrää johonkin. Myönnän kyllä että netti ei ehkä ole se paras vaihtoehto, eikä se aikuismaisin paikka purkaa paineitaan. Mutta ajatelkaapa hyvät anonyymit asiaa myös toiselta kantilta. Kuinka moni äitipuoli tai äiti tätäkin saattaa lukea, joka kenties on saanut oman astiansa jo täyteen, mutta luulee olevansa asian kanssa yksin. Kenties joku saa tästä itselleen lisää voimia jaksaa sen kaiken paskan keskellä ja jospa jokainen joka leikkii valtataistelua omien lastensa kustannuksella, tuntisi sydämessään edes pienen piston. Ei, emme me äitipuolet ole pahoja. Olemme ihan tavallisia äitejä, jotka koettavat omien lastensa lisäksi kasvattaa myös teidän lapsianne. Siitä tehtävästä vain tulee sata kertaa hankalampaa, jos yhteistyö ei pelaa ja sitä äitipuolta pidetään pahana.

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Aamen. :)

Meillä uusperhejärjestelyt toimivat hyvin, mutta keskustelupalstoilla tuon katkeruuden huomaa.

Joskus kyselin vinkkejä, miten jutella 11v:n kanssa uuden vauvan hoitamisesta, ja sain haukut niskaani. 11v halusi kovasti osallistua hoitamiseen, mutta mm. jätti vauvan vaunut keskelle tietä ilman jarrua ja juoksi yhtäkkiä itse muualle, ja pukiessa hermostui ja väänsi vauvan kättä. (Mikään ei tietenkään tahallista, kovasti tykkäsi uudesta tulokkaasta!) No, kun kysyin vinkkejä yhteiselon sujuvuuteen, ja siihen, miten asioista kannattaisi jutella (ilman että 11v syyllistyisi) sain järkyttävät haukut niskaani, kun vaadin 11v:ltä ihan liikoja, ja puutun hänen tekemisiinsä, vaikka olen vain äitipuoli... Huoh.

täysikuu

Anonyymi kirjoitti...

Lisäys vielä, että eihän noilla keskustelupalstojen kommenteilla mitään väliä ole, pääasia, että asiat toimivat perheiden kesken. Mutta olin aidosti hämmästynyt saamastani hyökkäyksestä.

täysikuu

-Jassu- kirjoitti...

Tämä on niin tunteita herättävä keskustelunaihe, että epäilen ettei moni uskalla kommentoida mitenkään.

Omasta kokemuksestani voin sanoa sen verran, että meillä yhteiselo tasaantui neljän vuoden kuluttua. Olen yrittänyt pitää itseni etäällä kuin mahdollista ja niin kuin aiemmin kirjoitin, olen ottanut taloudellisesti takkiin monessa asiassa, mutta niin saan säilytettyä oman mielenrauhani.

Katja kirjoitti...

Minusta sinulla on oikeun purkaa mieltä asiasta myös täällä blogissasi. Mitäs sitten jos tutut lukevat, helpompaa heillekin kun tietävät miten ne kuviot menee. Ei muuta kuin jaksamista ja toivotaan kompromissin löytyvän vaikka sitten ajan kanssa.

Anonyymi kirjoitti...

En tarkoittanut, että sinua ei saisi sapettaa, tai että olet jotenkin jäävi sanomaan mitään lasten asioista. En myöskään sitä, ettet saa arvostella lasten biologista äitiä tai että hänen äitiytensä on jotenkin pyhää. Tarkoitin, että lapsien kannalta on kurjaa, jos heidän kuvansa/nimensä on netissä ja sitten heidän äitinsä huonoja ominaisuuksia ruoditaan netissä niin, että on tunnistettavissa, että puhutaan heidän äidistään. Mukavaa kesää, en sanonut pahalla, mutta kun toivotit toisenlaisetkin kommentit tervetulleeksi, niin kerroin mielipiteeni. t. se ensimmäinen anonyymi