Silloin kun saimme sen rivarin, vannoin ettei enää kerrostaloa. Mikään ei ole helpompaa lasten kanssa kun asua rivarissa tai omakotitalossa. Sen kun lykkää vaatteet niskaan ja pellolle. Omassa pihassa pystyi leikkimään ilman jatkuvaa vieressä seisomista. Sitten kun se raha ei kasva puissa, eikä Ikkälläkään ollut kunnon töitä, että pankkisetä olis muutaman euron antanu. Niin vaihtoehdot olikin sitten todella vähissä.
Kyllähän siinä meinasi itku päästä kun sen huushollin oven perässään kiinni laittoi. Ehkei niinkään itse se homeloukko, mutta se piha.
Viime kesä asuttiin väliaikaisessa asunnossa, neliöitä 75,5. Kyllä kun 112 neliöisen rivariasunnon tavarat ahdat 75,5 neliöiseen kolmioon, saat olla aika mestari. Huonekaluja ja tavaraa hävitettiin systemaattisesti pakettiautollinen. Sinne meni parisängystä lähtien kaikki ylimääränen.
Nyt vasta iskee se kaipuu siihen asuntoon, kun lumet sulaa ja kesä tulee kohisten. =(
Ensimmäisen kesän kuvasaldoa. Oli siellä pihalla hauskaa talvellakin.
Eipä olis pitäny noita kuvia katella ollenkaan. Nyt kärvistelen täällä sitten parvekkeeni kanssa ja koetan löytää jonkinlaista inspiraatiota sen kanssa. Grilli ostetaan, se on satavarmaa. Mutta muuten tuolle kälyselle, pienelle, ahtaalle betonilootalle pittäis vissiin jottain tehä, mutta mitä????
Tilaa tuolla partsilla on oikeesti kantti kertaa kantti. Kuvat otettu ovelta ja vasemmalla puolella onkin sitten heti seinä =) Kyllähän tuonne peräseinälle just saa sen grillin sopimaan, muutahan tuonne ei sitten mahdukkaan. Pittää varmaan ainakin hommata tuohon betonilattian päälle kestopuusta lattia. Aikaahan tuolla ei voi viettää, lasit kun puuttuu. Siinäpä sitten vahit ettei kukkaan puttoo kolmannesta keroksesta päälleen alas. On kuulkaa tuo partsin ovi säpissä ens kesän. Ne lasithan siihen olis saanu, mutta ei sekään ollu kauheen miellyttävä vaihtoehto.
Jäänpä odottelemaan sitä lottovoittoa, tai edes Ikkälle varmaa työpaikkaa. Sit olis jopa mahollisuudet säästää se puuttuva osa, ennen pankkisetän aamenta.
7 kommenttia:
Voi kurjuus.. :-(
Niin se elämä joskus viskoo. Parempia aikoja odotellessa, kyllä se vielä koittaa!
Onhan tuo parveke kieltämättä pieni, eikä sitä varmaan kannata ihan täyteen ahtaa kukkaruukuillakaan. Mutta jos kaiteille roikkumaan pari laatikkoa ja nurkkaan iso ruukku jossa joku korkeampi kasvi? Ja lattioihin joko niitä puuritilöitä (vai mitä ne nyt onkaan nimeltään) tai jotain muuta mattoa.
Pakko lohduttaa, että onhan nuo puutarhat ihan mielettömiä työleirejä! Meillä vuosi vuodelta kukkapenkit menevät huonompaan suuntaan, kun jotenkin kaikki aika menee nykyään tuon yhden perässä juoksemiseen. Saatikka sitten kuuden lapsen!
Voi harmi,
tota on käyny niin monelle:(
Asuisitpa lähempänä niin tulisit mun kans grillailee:)
Jassu: Mulla ei ollu ollenkaan kukkapenkkiä siinä vanhassa pihassa. Kukat kukkaruukuissakin meinas kuolla =) Kiitokset vinkeistä, vähän samansuuntasia oli mullakin ajatukset.
Piiri pieni pyörii: Minä oon himogrillaaja. Vuosi sitten alotettiin grillikausi pääsiäisenä, ku tuo kuvissa näkyvä ovenedustan rappunen suli =) Onneks alotettiin, niin ehti edes pari kertaa grillata.
Jep ymmärrän hyvin, että mieli on haikea. Pidetään peukut ja varpaat pystyssä työpaikan suhteen!!!
PS. Meidän pihasta paljastu sitten kerhon jälkeen koiran pee!!! Lisää odotellessa!! ;)
Voi kurjuus :(
Toivottavasti asuntohaaveet käy vielä toteen. Oma piha, edes pieni on kyllä mukava asia.
Harmitus sentään.
Oon samaa mieltä,oma piha on kiva lapsille ja työleiri meille aikuisille;) Tai sehän on ihan itestä kiinni,mulla ei oo mitään stressiä siitä onko meitin kukkapenkeissä rikkaruohoja vai ei,osaan ottaa sen suhteen rennosti!
Onhan se vähän sääli että tämmönen laiskuri on saanut omakseen aidon&alkuperäisen rintamamiestalon pihan...vuosi vuodelta se kutistuu(nurmikko on helppohoitoisinta:)ja rapistuu,mutta kaikki siellä viihtyy,niin oma väki kuin ystävätkin.Ja grilli,se on ihan ehdoton,me vannotaan perinteisen pallogrillin nimeen! Mutta hei,lohdutukseksi tämä:aikansa kutakin! Vasta mekin tähän päästiin n.6 vuotta sitten,lapset kasvoi kerrostalossa kaupungin keskustoissa 3-ja 5-vuotiaiksi(oppivatpa ottamaan muut huomioon;ei huudeta rappukäytävissä,ei pompita eikä paiskota ovia:)
Voi harmi! :(
Toivotaan että asuntohaaveet vielä toteutuvat! Pidetään peukkuja sen lottovoiton osalta, tai ainakin nyt sen varman työpaikan! :)
Lähetä kommentti