15. tammikuuta 2010

Sairastuvalla

Joopa joo. Ei oikein edes edellisistä olla selvitty,niin jo uutta lykkää. Kaikilla neljällä lapsella on silmätulehdus,onneksi jo voiton puolella. Lisäksi Atella ja Aatulla on korvatulehdus,Aatulla molemmissa korvissa ja Atella toisessa.

Eilinen meni kotona nyhvätessä. Katseltiin Walt Disneyn klassikoita ja piirreltiin. Tarkoitus oli tehdä pullia. Sain Ikkältä hääpäivälahjaksi ihan sika hienon monitoimikoneen,kaikilla lisähärpäkkeillä. Tällä,joka äidin must vehkeellä, piti pullataikinankin onnistua kädenkäänteessä,likaamatta omia käsiään. No niinhän sitä luulis. Kasasin sen saamarin vehkeen keittiöntasolle,lisäsin taikina-ainekset ja kansi kiinni. Painoin käynnistysnappia,niitä tässä vehkeessä riittää käyttötarkoituksesta riippuen,mitään ei tapahdu. Ohjeessa lukee,ett jos ei lähe käyntiin,varmista että olet painanut sen sekoitustapin pohjaan asti. No painelin ja naksauttelin tappeja ja painoin uudelleen käynnistysnappia,mitään ei tapahdu. Tässä vaiheessa rupesi jo aika lailla kiehumaan. Painelin,kääntelin,vääntelin taas kaikki saamarin osat ja painoin käynnistysnappia,mitään ei edelleenkään tapahdu. Tehokkaana äippänä tietysti väännän ruokaa siinä sivussa. Siinä vaiheessa kun pasta meinasi kiehua pohjaan,tomaattikastike räiskyi hellalle,kaikki lapset kiljuivat kilpaa nälkäänsä ja se saamarin kone ei hiiskunutkaan,lensi litran pullataikina-ainekset vessanpönttöön ja kone takaisin kaapin ylähyllylle. Totesin sitten lapsille,ettei meillä tänään leivottaisikaan. Voitte uskoa,että illalla Ikkää nauratti kun sille kerroin tämän tarinan. Ja vielä enemmän sitä nauratti,kun näytin miten sen koneen olin kasannut ja teatraalisesti painoin käynnistänappia,se "&#¤%/(/"¤%& kone hurahti käyntiin. Minua ei jostain syystä naurattanut yhtään.

Tähän väliin laitankin pari valmistunutta nukenvaatetta.


Mikki uudenuutukaisessa yöasussa.


Ja tässä nukkeperheen uusin jäsen Emma-Liina päällään kaupunkihaalari. Millillähän on samaa fleeceä kaupunkitakki ja asusteet.

Aamulla Atte valitteli korvaansa ja pitihän sitä lähteä näyttämään. Päivystykseen käveltiin,se kun on tuossa vieressä,Veetun kiljuessa vaunuissa koko matkan. Syy kiljumiseen selvisi sitten Kysillä ilmoittautumisen jälkeen,ipana oli vääntänyt jossain välissä pukemista sonnan housuun. Mentiin siitä ilmoittautumisesta leikkipaikalle riisumaan ja odottelemaan omaa vuoroa. Ehdin saada Veetulta vaatteet pois ja olin juuri kääntänyt vesihanan auki,kun meidän vuoro kilahti. Onneksi en ehtinyt vaippaa vielä ottaa pois. Lääkärillä oli näkemisen arvoinen ilme,kun mentiin sisään. Äipällä hiki päässä,naama punaisena kantaen vauvaa,jolla ei ole vaatteita päällä ja työntäen samalla tuplia,jotka on ahdettu täyteen ulkovaatteita. Vaunujen siirryttyä oven edestä,sisään ryntää kaksi intoa täynnä olevaa pientä ihmistä,yhden jäädessä taivastelemaan käytävään.Sain lopulta kaikki tavarat ja lapset huoneeseen ja oven kiinni. Lääkärin tutkiessa Attea,pesin Veetun pyllyn. Sitten se tappelu vasta alkoikin kun olisi pitänyt lähteä kotiin,eikä oltu keretty leikkiä ollenkaan. Onneksi Veetulle iski unitissin tuska,jonka jälkeen se loppukiukku rysähti housuun. Muut kerkesivät leikkiä hyvän tovin =). Kotimatka sujui leppoisasti Veetun nukahdettua heti kun vaunuun lykkäsin. Kävästiin ihan pikaseen vielä puistossa leikkimässä.

Ruokailukin onnistui tällä kertaa ilman tappeluja. Veetu meinasi vetää herneet,kun joutui sitteriin. Onneksi tajusin viimein nostaa sitteriä pystympään asentoon.


Ensin uutta asentoa piti vähän ihmetellä...


...mutta sitten se vasta riemun lykkäs kun pieni mies tajusi näkevänsä ympärilleen ihan eritavalla =) Veetu oppi eilen miten kädet toimii. Nyt onkin isommilla helpompaa viihdyttää pienintä,kun antaa lelua kouraan.

Tässä kirjoittaessani,poikien leikkiessä omiaan ja Linnean touhutessa Veetun kanssa,olo kummasti rauhoittui. Hetkeksi. Aatu tuli viereen,haisten. Eihän siinä kakkaa odotellaan aina syönnin päälle tovi ennen päikkäreitä. Nyt vaan Aatu oli, reippaana poikana,riisunut sekä housut,että vaipan. Ja kun lääkekuuri on päällä,tuotos vaipassa ei tietenkään ollut missään määrin kiinteä. Sitä sontaa oli käsissä,jaloissa,paidassa,housuissa... Kas kun ei ollut naamaansa hieraissut. Aatua pestessä tuli aika väsyolo,ollaan vasta iltapäivässä menossa. Mitä vielä tämä päivä tuokaan tullessaan???? Nyt Veetun nukahdettua tissiin,lähden nukuttamaan Aatun ja luulen että keitän itselleni hyvin ansaitut päiväkahvit,pullaahan minulla,sattuneesta syystä,ei nyt ole. Taidan syödä Ikkän keksijemman.

2 kommenttia:

Katja kirjoitti...

Keksijemmalle vaan, tuommoisen päivän jälkeen! Ihana katras sinulla siellä savon sydämessä. Siskonikin asuu savossa, tosin hiukan eri suunnalla :)
Sitä murretta on sitten ihana kuunnella :)

Mia kirjoitti...

Voi, toivottavasti huomenna on parempi päivä!
Tuli jotenkin tuttu tunne tästä vuosien varrelta, kun Emil oli siis pienempi.. ;)
Ehdottomasti sinne vaan keksijemmaan napostelemaan!