Te jotka jo innosta hyppäsitte, että JEEEE!!!! Talo on meidän, ei, ei se ole. Pitkään ja hartaasti asiaa pähkäiltyämme päädyimme EI vaihtoehtoon. Olihan talo aivan ihana ja sitä tilaakin justiin silleen passelisti että olis päässy eksymään omaan kotiin. Piha aivan huippis. Koirille olis saanu tosi ison tarhan pihalle.... Mutta,mutta.....
Niitä miinuspuoliakin kun oli ja nekin meidän mielestämme ISOJA puutteita, niin jatkamme talon etsintää. Niihin miinuksiin, sauna puuttui kokonaan. Se olisi pitänyt rakentaa aivan alusta asti. Myöskin kylppäri olisi pitänyt raksata uusiks. Kodinhoitotilaa ei ollut ollenkaan, raksahommia sekin. Vuokra ja talon muut kustannukset kohosivat sen verta korkeiksi sijaintiin ja palveluihin nähden ettei konkurssi olisi saattanut olla kaukana. Etäisyys Kuopiosta kilometreinä olisi vielä ollut siedettävä, mutta teiden törkeän huono kunto lisäsi matkaan turhan monta lisäminuuttia. Ja yksi sellainen pienempi miinus oli vuokranantajan pikku koiruli, joka saa kulkea pihalla vapaana, näin ollen pieniä koirankakkakasoja oli vähän siellä sun täällä. Ooppa siinä sitten lapsilauman kanssa pihalla.
Tälläkin hetkellä olisi vapaana tuossa kohtuu likellä 290 neliöinen omakotitalo, mutta nyt ei jaksa inspiroitua sitä katsomaan. Taidan pitää pienen talotauon ja vaikka koettaa uusia sisustusjuttuja tässä nykyisessä torpassa. Ikkä järjesti sellaisen pienen pakkosisustustuokion kantamalla meille toisen sohvan. Nyt pitäisi saada sijoitettua ne hiukkasen paremmin tähän olkkariin, ja jos sitten vähän uutta verhoa, muihin huoneisiin vähän jotain pientä säätöä ja imuria ja moppia. Vois olla taas vähän aikaa hyvä mieli....
Siispä palailen sisustuksen merkeissä takaisin langoille, son moro
