Olen haaveillut ja unelmoinut siitä asti kun meille tuli ensimmäinen koira. Vekulla ja Hilullahan ei ole papereita, joten kokeet ja näyttelyt on joutunu suorittaa ihan vaan haaveiden asteella. Eipä noita papereita oo Jytkylläkään, mutta sen saa kuitenkin rekkaroitua toisella tapaa ja pääsis tokoon ym. Ei kuitenkaan rotuominaisiin kokeisiin sittenkään.
Naapuriin saatiin uusia asukkaita ja nytpä meitin ajokit pääsee epävirallisiin ajokokeisiin ihan oikean tuomarin tuomaroimina. Eihän siitä niille mitään titteliä tule, mutta kuitenkin.
Tänään haaveistani ja unelmistani tuli totta. Ehkenpä maaliman ihanin kasvattaja päätti luopua yhdestä nuoresta nartustaan. Ievuskalla ei vielä ole minkään sortin meriittejä mistään, mutta eiköhän niitäkin aleta saamaan, kun vähän vaivaa nähdään. Eva on huippusukuinen Suomenajokoiruus. Ja naapurista löytyy jo sulhasehdokas, paperikoira hänkin.
Syyskuussa koittaa kasvattajakurssi ja tutkinto ja sen jälkeen..... Kennelnimeä ei anota vielä ainakaan tässä vaiheessa, mutta siihen päätökseen on onneksi varattu 7 vuotta kasvattajatutkinnon suorituksen jälkeen.
Joten lyhyesti ja ytimekkäästi, myö aletaan kasvattamaan Suomenajokoiria =) =) =)
Puutarhan lempityökalut
2 päivää sitten
