Hupsista

Ei ihan onnistunu mun blogin henkiin herättely. Elämä heitteli ihan uusille urille ja aikaa ei jäänykkään mihinkään. Marraskuussa, yli 10 vuoden tauon jälkeen, lähdin töihin. Hassu sattumus sinänsä, kun homma lähti vähn niinku vitsinä. Ystävä valitteli joulunajan kiireitä ja minä ehotin ett tuun pahimmaks kiireajaks työkkärin tuella harjottelluun. No siitähän se ajatus sitten lähti. En ole koskaan edes aatellu lähteväni kukkakauppa alalle, mut niin se vaan nyt tais käydä. Ihan on kuulkaa minun juttu. Nyt oon tammi- helmikuun kotona, mut maaliskuussa hommat jatkuu näillä näkymin hamaan tulevaisuuteen.

Syksy, tuo inhokkien inhokki

Kesäkukkaset on kauniin kuuran peitossa, kasvihuoneen ikkunat jäässä, maalima kimaltelee kuuraisen auringon paisteessa. Ja olo on niin ällöke öllöke. Inhoon kylmää ja mustaa ja räntää ja syksyä. Pari viikkoa sitten piti jo viritellä valoja pihalle, ei ne ei oo jouluvaloja, vielä. Nehän on tunnelmavaloja, pimmeetä vastaan.
Parina päivänä on metästelty pupusia ja narttu onkin ajanu hitokseen hyvin. Uros on vielä ainakiin viikon saikulla ja sen kyllä huomaa. Reppana protestoi kun ei piäse mehtään. Yks puppeli on nurin ja riippuu nyt oottelemassa turkin poistoo. Turkki on tarkotus jollain keinolla saada säästymään ystikselle, treenaa koiraansa juoksuhommissa.
Syysloma män että heilahti. Ja meiän nuorimmainen trintsessa on ekaa kertaa mummolassa yökylässä. Ei oo kuulemma ikävästä tietookaan, mut mulla on ihan kauhee ikävä jatkuvsti pulpattavaa papukaijaa. Täällä on ihan liian hiljasta. En siis saa aikaseks yhtään mittään.
Viime viikonloppuna käytiin hakemassa uusi perheenjäsen. Killi Kippura on ihanaakin ihanampi kisuliini, jonka luonne on täys kymppi.

Suru-uutisiakin saatiin eilen. Yksi meidän kasvateista oli jäänyt jänösajossa auton alle. Hertta metästellee nyt autuaammilla metästysmailla. Vaikka koira ei meiän ennee ookkaan, niin kyllä se vaan itku tuli. Hertta meni kuitennii hyville ystäville ja ollaan sitä paljon nähty ja kuultu elämästä.

Pihapuuhasteluja

Kesäkeittiölle piti raksata vähän terdee. Ja kun ei sitten löytyny mieleistä ruokaryhmää pihalle, piti sellanen tehhä itte. Ite katos on vielä mietinnässä, muutetaanko sitä vai annetaanko olla.  Ens kesän rojektina on grillikodan sisustus. Alkusyksystä sinne saatiin jo uus tulisija.

Tyttöjen huoneen remppakaaos kesytetty

Tyttöjen huoneen remppa otti aikaa vuoden. Heleppoo ku heinän teko...

Tästähän sitä lähettiin, kuvat on otettu ennen muuttoa.

Ja tälläiseen lopputulokseen päädyttiin. Ainahan sitä pientä hipistelyä löytyy ja uusia ideoita pukkaa, mut nyt on toistaseks ihan böönautti sisustushommeleitten suhteen.

Täällä ollaan...

Oon edelleen hengissä vaikka blogi onkin hiljaiseloa elellyt. Ite en oo ehtiny niin paljoo paikallaan olemaan että oisin tänne asti kerenny turisemmaan. Remppahommelit alkaa olemaan loppusuoralla, siltä osin mitä niitä nyt oli suunniteltu. Kissavaavit on maalimalla ja niitten äitee saateltu haudanlepoon. Koiranpentujakin kerenny tässä välissä syntyä, kasvaa ja lähtee maalimalle. Ja minä tyttö suoritin kauan haaveilemani metästäjätutkinnon ja oon nyt kulkenu metästelemässä.
Tätäkin tarinaa kirjotan pikapikaa alakerrasta ja tietennii kaikki kuvat on sillä yläkerran konneella. Lupaan ja vannon että laitan kuulkaa postausta ihan kuvien kanssa tässä joku päivä. =)

Mut hei hauskaa syksyä vaan kaikille!!!

Vauvauutisia

Meille syntyi 2.3. ihania pieniä karvaisia vauvoja.

Voitte uskoo että hommat pikkusen seisoo, ku pittää vähän väliä käydä ihastelemassa näitä palleroita.

Jännitystä joulun odotukseen

Viime joulu meni muuttaessa ja joulu meni ihan pyllylleen. Tänä vuonna oon nauttinut siitäkin eestä. Kaikki alkaa olemaan, ruokia lukuunottamatta, valmiina. Jouluhöperö iski jo marraskuun puolella ja oli melkoisen hankala malttaa mielensä joulukuun puolelle.

Onneks jouluhommat on niin hyvällä mallilla, sunnuntai meni nimittäin punaselle ristille, enkä jaksanu tehä kerrassa mittään.

Lauantai iltana kateltiin yläkerrassa elokuvia ja ajokkitytöt möykkäs tarhassa. Ikkä kävi niitä komentamassa ja tuli hiljaista, vähäksi aikaa. Puolen yön jälestä möykkä alko uudestaan ja taas käytiin komentamassa. Hiljaisuutta kesti vain tovin ja taas Ikkää vietiin alakertaan. Jäin ite koettamaan unta. Ikkä oli laittanu ulkovalot.... Sain unen päästä kiinni, en tosin kerennyt kovin kauaa unesta nauttimaan. Ulko-ovi kävi ryskeellä ja kohta pamahti haulikko. Ovi kävi taas ja Ikkä huus että äkkiä alas, pihassa on SUSI!!!! Ensin luulin että yrittää huijata, mutta kun kömmin alakertaan, en epäilly enää hetkeekään. Tukka nous pystyyn sillä kertaa. Ikkä veti vaatteita päälle sellasella vauhdilla, ettei enää tarttennu epäillä. Sinne se läks pihalle haulikon kanssa pelastamaan Vekkua. Jytky otettiin myös varmuuden vuoks pihalle ja ite seisoin ulko-ovella, selkä tiukasti ovea vasten. Saamarin hukka oli hiippaillu lasten pulkkamäen takaa suoraan Vekun kopille. Ikkä oli kattonut ensin toisesta ikkunasta minne päin tytöt tarhassa möykkää ja sit siirtyny siihen ikkunaan mistä näkee koko etupihan. Sinnepäin kun tytöt kahto ja huusi. Siellähän se susihukkanen sit oli. Ei kerenny Ikkä vaatteita miettiä sillä hetkellä.... Susi oli säikähtänyt onneksi jo sitä eka pamausta kohti puunlatvoja, eikä enää ollu ihan pihapiirissä. Vekku oli ollu sen verran fiksu, että kun oli suden haistanu, niin oli painellu koppiin ja oli siellä ihan hiljaa siihen asti kunnes Ikkä meni sitä hakemaan.
Otettiin Vekku ja Jytky sisälle. Hytkäytti kuulkaa siihen malliin että ekat aamukahveet piti keitellä jo sillon vaille kaks. Eipä tarttennu miettiä unta enää.
Päivän valettua Ikkä lähti kahtomaan jälkiä. Hukka oli jolkotellut pellon reunaa pitkin jäniksen jälessä pihaan, kiertänyt tyttöjen tarhan ja navetan takaa suoraan Vekun kopille. Siitä etiä päin ei jälkiä juurikaan pystyny seurailemaan kun lunta sato niin sopivasti aamuhämärissä. Kun Ikkä kerto missä kohtaa susi oli ollu, nous tukka uudestaan pystyyn. Illalla olin käyny tupakilla, tunti ennen episodia, ja Jytky hiippas talon taakse. Menin sitten huutelemaan sitä toiselta puolelta, 10 metrin päähän niistä pihakuusista joiden luo suden jäljet tuli.... Ei onneks sillon tullu susi vastaan.

Viime yö oli onneks rauhallinen. Eilen jo ilmoitettiin metästysseuran petoyhdyshenkilölle sudesta. Tänä aamuna soitin koulukyydille, voisko se hakea ainakin parina aamuna ihan ovelta. Nyt keli ulkona on mitä parhain, nollassa ja alkuyöstä tuli lunta. Ikkä meinaa lähteä kahtomaan lähitienoon jälet kuhan päivä taas valkii.

Että tämmöstä pientä säpinää meidän joulun odotukseen. Toivottavasti teillä on rauhallisempaa =)